Tänään alkoi operaatio eroon suikeroalpista. En tiedä kumpi taistelun voittaa, mutta parhaani yritän. Suikeroalpi (lysimachia nummularia) on perenna, mutta on niin sitkeänsorttinen, että meikäläisen mielestä rikkakasvi. Ja ihan väärän värinenkin....
En tiedä mistä se on tiensä löytänyt kukkapenkkiini, mutta nyt tuli lähtö. Operaatio olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Ei ole iso penkki, mutta jätesäkillinen paskaheinää kertyi, tässä vaiheessa. Sillä on niin pitkät juuret, että tuskin sain kaikkea kerralla pois. Juuret tukahduttaa kaiken muun kasvillisuuden.
Onhan se loistava maanpeiteperenna, mutta vaatii sellaisen paikan, jossa saa levitä rauhassa.
Onhan se loistava maanpeiteperenna, mutta vaatii sellaisen paikan, jossa saa levitä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! Palaathan uudelleen.