Sekaisin siniviuhkasta!

Unohdan kaikki muut kesäkukat,olen löytänyt ehdottoman suosikkini!

SINIVIUHKA!
Scaevola aemula.

Viime kesänä otin töistä poistosta muutamia taimia ja yllätyin.

Se kestää kaiken. Tämän kesän sateetkaan ei muuta kun parantaa kukintaa. Vaikka viihtyykin auringossa ja puolivarjossa, on viihtynyt tämänkin kesän säissä paremmin kuin hyvin.

Valitettavasti kuva ei anna oikeutta kukinnalle. Väreinä on valittavana perusversio eli sininen (`Blue Wonder´) sekä vaaleanpunainen ja valkoinen. En ole aiemmin ottanut sinisiä kesäkukkia, mutta siniviuhka on vaan niin ihana.
Itselläni on amppeliversio sekä taimina.

Pelargonit on heitetty jo moneen kertaan kompostiin. Eivät kestä sadetta,tai no pienen sateen, muttei tsunamia.

Kasvihaaste, 19. kasvi

Hämmästyksekseni löysin harjaneilikan, Dianthus barbatus,  jasmikkeen alta. Ei ollut kovin hyvässä kunnossa.

Se on ollut vuosikausia aina jossainpäin pihaa, tällä kertaa valkoisin kukin, mikä sopiikin jasmikkeen kanssa.

Se on semmoinen vaeltajakukka!

Keikkajännitystä!

 Ilmassa on suurta jännitystä! Iiiks!

Molempien Helsingin konserttiin on liput hankittu ja nyt vaan odotellaan peruuko jompikumpi vai molemmat.

Tää on niin viimeinen hetki nähdä nuo velhot, että ketuttaa ihan vietävästi, jos ne peruuntuu.

Suurimman osan suosikkibändeistäni olen nähnyt, mutta pari suurta puuttuu vielä, plus nämä kaksi.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Kasvihaaste, 18. kasvi

Varjoa rakastava kotkansiipisaniainen, Matteuccia struthiopteris, on helposti leviävä lehtiperenna.

Kun yhden taimen istuttaa, ei muuta tarvi, kuin odottaa siementaimia. Niitä riittää!

Korkeutta tulee noin metrin verran. Tosin tänä vuonna kaikki on kasvanut aivan hurjiin mittoihin. Puutarhani muistuttaa lähinnä viidakkoa.

Kosteutta on riittänyt kasveille todella hyvin! Sovivasti lämpöä, ei liikaa ja kaikki rehottaa ihan hillittömästi.

Vesiheinästä voi tehdä vaikka salaattia, siis ihan oikeasti! Enpä ole vielä kokeillut, vaikka sekin rehottaa aivan hurjasti.

Kasvihaaste, 17. kasvi

Kurjenpolvet ovat parhaimpia perennoja, mihin olen törmännyt. Tekemissäni istutussuunnitelmissa niitä on takuuvarmasti.

 Geranium-suku on edustettuna pihassani aika hyvin. No ei nyt tietenkään kaikki, mutta aika monta lajiketta.

Ylemmässä kuvassa on huippuhyvä peittoperenna, tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum Álbum`).
Se leviää todella hyvin paikkaan kuin paikkaan.


Peittokurjenpolvi (G. x cantabrigiense) on myös hyvä, muttei ole läheskään niin hyvä leviämään.

Verikurjenpolvet pysyvät mättäinä, mutta niissä on hieno kukinto.

Alemmassa kuvassa on harmaakurjenpolvi (G. cinereum ´Ballerina`), jonka kukka on aivan ihana. Pysyy paikallaan, eikä ole kovinkaan hyvä leviämään.

Aivan ihania kasveja!

Kasvihaaste, 16. kasvi

Tämän ihanuuden meinasin ihan unohtaa! Kukkii niin nopeasti, mutta on kyllä upea perenna.

Tarhakalliokielo, Polygonatum x hybridum.

Kasvaa todella korkeaksi, noin metrin mittaiseksi. Viihtyy varjoisassa paikassa.

En ole kerinnyt istumaan koneen ääressä kovinkaan ahkeraan. Töissä on tehty taas pitkää päivää, kesäväki on lähtenyt pois ja osa vakiporukasta on lomalla.

Voi olla, että kasvihaasteen läpivieminen vie enemmän aikaa kuin kuvittelin. Väliäkös tuolla! Kerkiäisin vaan kuvaamaan kasvit kun ne kukkivat.
Pitää jatkaa sitten ensi kesänä, jos en kerkiä kaikkea kuvaamaan.

Kasvihaaste, 15. kasvi

Vaihteeksi on vuorossa puu, helmiorapihlaja, Crataegus x mordenensis ´Toba`.

Se kukkii nyt aivan hillittömästi!

Kirjoitin siitä joskus aiemmin, koska se palellutti latvansa ja seuraavana keväänä kukki kuin viimeistä päivää. Toisin kävi, kukkii se vieläkin, tosin aika muotopuolena.

Todella kaunis pikkupuu.