Aina vaan keltaista!

Kuten olen monenmonta kertaa kertonut, että en todellakaan pidä keltaisesta. Pihassa on kuitenkin muutamia kirkkaankeltaisia kasveja, jotka olen säälistä jättänyt kasvamaan. Säälikasveina on ainakin keltakukkainen pensashanhikki, joka on saanut siirron pois silmistä takapihalle. Sitä ei taida vielä olla käsitelty kasvihaasteessa.

Toinen siirron saanut säälikasvi on rönsyansikka, joka on sijoitettu edellämainitun hanhikin tyvelle.
Suikeroalpi ei saanut sääliä, vaan se on melkein kokonaan hävitetty. Välillä yrittää tulla, mutta heti vaan kimppuun.

Takaisin keltaiseen. Kuvan keltainen lilja on puolitoista metriä korkea ja on kukkinut heinäkuusta lähtien. Pihassa on myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja, joiden toivoisin kukkivan myös yhtä kauan. Turha toivo! Keltaisen liljan kanssa kukkii tumman viininpunainen lajike, joka sekään ei ole kestänyt yhtä kauaa kuin tuo keltainen.

Miksi juuri tuo keltainen väri on niin kestävä? Sitä olen ennenkin kummastellut.

Kasvihaaste, 59.kasvi

Ranta-alpi

Kasvihaasteessa on taas perenna. Tämäkin kuuluu sarjaan ei toivottu mun pihassa.

 Ensimmäisessä kuvassa on ranta-alpi, Lycimachia vulgaris. Se kasvaa luonnonvaraisena, tässä tapauksessa hiekkarannalla.

Olen joskus miettinyt, miksi niin moni luonnonkasvi ja rikkakasvi on keltainen. Siihen on varmaankin selitys, mutten ole googlettanut asiaa. Keltainenhan ei kuulu lempiväreihini edelleenkään.

Alemmassa kuvassa on omassa pihassa kasvava tarha-alpi, Lysimachia punctata. Vaikken pidä kummastakaan, ranta-alpi on kuitenkin komeampi ja rotevampi ilmestys.

Tarha-alpi

Kasvihaaste, 48. kasvi

Päivänlilja, Hemerocallis Hybrida-ryhmä, ´Stella de Oro`.

Ei kuulu taaskaan lempiperennoihin, siis värinsä puolesta. Olen kaivanut näitä maasta, mutta aina niitä vaan jostain putkahtelee.

Pihassa pitäisi olla muitakin lajikkeita, mutta voi olla, että talvi on vienyt ne.

En tiedä mistä tuo keltaisen värin ällöäminen on oikein peräisin. Vaaleankeltainen on kyllä ihan ok.

Kasvihaaste 41. kasvi

Pihaesikko, primula veris. Kasvihaasteessa on ennenkin ollut esikko, mutta eri lajiketta.  

Tänä keväänä sitä lilaaa esikkoa ei olekaan näkynyt. Tämä keltainen rumilus sensijaan nostaa päätään monessakin paikassa.

En todellakaan pidä siitä!

Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!

Kasvihaaste, 37. kasvi

Nuppuinen keltamaksaruoho, taustalla kangasajuruohoa.

 Vuorossa on tällä kertaa keltamaksaruoho, Sedum acre.

Keltainen on eräs inhokkiväreistä, mutta tämä saa kasvaa pihassa. En ole sitä itse istuttanut, vaan eräänä vuonna se vaan ilmestyi jostain.

 On levinnyt hyvin hiekkamaalla.
Tosin keväällä sille on etsittävä uusia kasvupaikkoja, sillä haluan pitää kyseisen alueen hiekalla. Aluelle on tullut kaikenlaista rikkakasvia ihan liikaa, joten myrkkyä rikoille ja maksaruohot muualle.

Keltamaksaruoho täydessä kukassa.

Muitten maksaruohojen tapaan se viihtyy aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla.

Keltainen huhtikuu

Lumi on häipynyt ihan silmissä. No tänä aamuna oli kyllä maa valkoisena, mutta sulihan sekin nopeasti.

Mukavasti tuppaa ruohosipulia ruukusta. Se talvehtii hienosti ihan missä vaan. Tässä tapauksessa siis ruukussa.

Se on ainoita yrttejä mitä käytän tai viljelen. Persilja ja tinmjami ovat muut yrttisuosikkini. Niitäkin löytyy, ei ruukkuistutuksista, vaan ihan ryytimaasta.








Olen taas joutunut nöyrtymään keltaiselle. Tottakai synkän talven jälkeen keltainen piristää, vaikkei se väri edelleenkään ole suosikkivärejäni. Kestän tämän pienen hetken sitäkin! Oikeastaan muita värejä ei ole kovasti tarjollakaan. Helmililjoja kyllä löytyy, mutta ovat kovin valjun värisiä tähän hetkeen.
Helmililja on ihana!

Orvokkejakin olisi jo töissä, mutta niitä uppoisi tähän pihaan ihan liian paljon. Alennusmyyntiä odotellessa. Harvoin, tuskin koskaan, ostan normaalihinnalla yhtään mitään. Kovinkin rupuisista taimista saa pienellä hoidolla huippuhyviä.

Kevättä pukkaa

Kamalan lumimyräkän jälkeen paistoi aurinko, no hetken vaan, mutta kuitenkin!

Kaupassa on taas kevätkukkijoiden aika. Tulppaaneja ja esikoita, kumpaakaan en ole vielä hankkinut.
Keltainen ei edelleenkään kuulu lempiväreihini, mutta kyllä se
talven jälkeen on ihan piristävää. Aurinkoa vaan lisää kiitos!

Kuvassa on ihan sipulitulppaani viime keväältä. Ihana matala kerrottukukkainen, lajikenimeä en tietenkään muista. Nämä nousi penkistä parin vuoden jälkeen eli sen jälkeen, kun olin siivonnut keltaisen penkin suikeroalpista. On se niin viheliäinen tuo suikeroalpi, että tukehduttaa kaikki allensa. Tuskin taistelu sitä vastaan loppui viime kesään. Veikkaanpa, että keväällä sitä on taas joka paikassa. Tai siis sellaisissa paikoissa, missä sitä ei saisi olla!

Se nähdään sitten myöhemmin!

Aurinkoista alkuviikkoa!