sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Haisukurjenpolvi

www.luontoportti.com
Pihassani on paljon kurjenpolvilajikkeita, tämä haisukurjenpolvi, Geranium robertanium, on ilmestynyt jostakin ja on levittäytynyt ihan joka paikkaan. Nyt kun lumet on häipännyt on mukava katsella, että mitäs kaikkea maassa onkaan. Tätä haisulia olen pitänyt rikkaruohona, mutta alan jopa pitää siitä. Se peittää mukavasti sellaisia hankalia paikkoja, jossa mikään muu ei juurikaan viihdy. Siis tyypillinen rikkaruoho!
Kasvakoon nyt sitten, värikin on puutarhaani sopiva. Siellä on nimittäin vaaleanpunaista, lilaa ja valkoista. Keltaista on vähän, vaikken siitä väristä juurikaan noteeraa. No onhan mulla yksi keltainen kukkapenkki, josta olen halunnut eroon jo pitkään. Vaan enpä ole saanut aikaiseksi tai oikeastaan raskinut hävittää kasveja ihan vaan sen takia, että en tykkää väristä.
Kova hinku olisi jo mennä nyppimään rikkaruohoja, joita en kerinnyt syksyllä nyppiä. Maa on kuitenkin sen verran jäässä, ettei touhu onnistu, vielä.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Helmikuun kuva 3/4

Työttömät kengät!
Näitä kenkiä olen tänä talvena kaivannut.Vaan eipä ole ollut ilmoja niille.Olen intohimoinen lumikenkäilijä. Ei haittaa missä kulkee, kunhan vaan on lunta ja mielellään paljon.
Nyt mennään jo niin pitkällä kevättä, etten kaipaa lisää lunta. On niin ihanan keväistä ja valoisaa!

Lumikenkäillessä kunto nousee ja paino putoaa, on se niin tehokasta kuntoilua. Koirien kanssa on paljon helpompi liikkua kengillä kuin eräsuksilla. Valmiille laduille kun ei suvaita koiria. Eikä siellä ole edes mukavaa hiihdellä, umpimetsään vaan! Osaisinko edes hiihtää ns. tavallisilla suksilla, ovat niin erilaiset eräsuksiin verrattuna.
Hiihtämiset on siis jäänyt ja lumikenkäily vienyt mennesään! Suosittelen!

     

torstai 13. helmikuuta 2014

Syökää kanaa...

Joo joo, lupasin itselleni ja muille, että tämä ei ole mikään ruokablogi. No ei ole, mutta puutarhassa ei ole hirmusti tapahtumia, rokkikeikkoja ei ole tiedossa ja koiristakaan ei ole kovinkaan paljon raportoitavaa. Siispä, pistän tähän ruokaohjeen. En muista mistä olen tämän ohjeen saanut, mutta se on helppo ja sikahyvä, vaikka onkin broitsua!
Niin, viikonloppuna tulossa ystäviä kylään!
Ota uunivuoka/pata, johon laitat
3-4 kpl mauste/suolakurkkua silputtuna
1 kanaliemikuutio
3-4 rkl hunajaa
mustapippuria

tähän väliin paistat kilon broitsufileitä kolmen ison sipulin kera.
Lisäät nämä pataan sekä vehnäjauhoja noin 3 rkl ja sekoita kunnolla.
Sitten vettä noin 4 dl ja taas sekoitetaan.

Uuniin 200 steeseen noin puoleksi tunniksi, sitten lämmön voi laskea 150 asteeseen. Kanahan on jo tässä vaiheessa kypsää.
Lisää Aurajuustoa koko kontti ja iso puteli smetanaa, sekoitetaan.
Takaisin uuniin ja sekoitellaan välillä.
Riisiä ja olutta/valkkaria kaveriksi ja avot!.

Tosi helppo ja toooosi hyvää!



tiistai 11. helmikuuta 2014

Helmikuun kuva 2/4

Leikin uudella tabletillani. Olen aina niin epäluuloinen puhelinten ja tablettien kameroihin. Vanhanaikainen kun olen, haluan kuvata "oikealla" kameralla. Onhan niissä tableteissa ym. mukavia ominaisuuksia, kuten kuvasta näkyy.   Kuvasin sekaisen keittiöni, jossa tiskit odottavat tiskaajaansa ja kaikenlaista kippoa ja kuppia siellä täällä. Kaikesta huolimatta otos on ihan taiteellinen.
On tuo tabu hassu vekotin!  
                                                                                                 

maanantai 10. helmikuuta 2014

Koirakarkulaisia

Onneksi omat koirat ovat pysyneet tontilla!
Ahdistaa, kun facebookissa jaetaan karanneitten koirien kuvia ja toivotaan havaintoja. Fb on tietenkin hyvä paikka saada kuvaa nopeasti jakoon. Ahdistaa lähinnä se, mikä tuska omistajalla karvakorvastaan on!
Kannattaa ilmoittaa koira kadonneitten koirien sivustoille, joita on useampia. Ja tietenkin poliisille.
Olen kerran ottanut mökin pihasta talteen eksyneen koiran. Silloin oli myöhäinen ilta ja huushollissa kaksi koiraa, oli mahdotonta pitää se yön yli meillä. Soitin löytöeläintarhalle ja lupasivat tulla heti hakemaan. Hyvää palvelua! Tottakai omistaja joutuu maksamaan kaikki kulut. Soitin perään ja varmistin haukun päässeen kotiin, oli haettu, tosin pitkin hampain. Tarhan omistaja sanoi, jos sama koira eksyy vielä meille, pitäkää se. Oli kuulemma todella hankala koiranomistaja. Onhan niitä kaikenmaailman kusipäitä.
Valitettavasti tai onneksi koiraa ei enää näkynyt.

Mietinkin sitä, minkälaisessa tilanteessa koira pääsee karkuun. Pidetäänkö vapaana ja luullaan, että rekku tulee kutsusta takaisin. Vai pääseekö remmistä irti vai mikä ihme on, että niinkin paljon niitä katoamisilmoituksia on.
Omat koirat on aina lenkillä remmissä ja piha on aidattu niin hyvin, ettei pääse yli, ali eikä läpi.
Toivottavasti moni löytää kotiinsa, mutta niistähän ei sitten kukaan ilmoitakaan. Kannattaisi, lieventäisi ainakin meikäläisen ahdistusta.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Helmikuun kuva 1/4

Siivoilin tänään maustehyllyä ja huomasin ihanat ankat, jotka olivat järkyttävän rasvapölyn peitossa. Niinkuin kaikki muutkin keittiön hyllyissä...
Ankkulit ovat lautasliinarenkaita, eivät ole olleet kovinkaan ahkerassa käytössä.
Siivoaminen ei todellakaan ole mikään mun lempipuuhiani, mutta pakkohan sitäkin on joskus tehdä. Sen verran korjaan, että imurointi on meillä ihan jokapäiväinen homma, kiitos koirien. Pölyjen pyyhkiminen onkin sitten jo toinen juttu.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kuvaurakka


 

Aloitin urakan, jota olen suunnitellut aika kauan. Nimittäin valokuvien järjestämisen ja poistamisen. Ulkoisella kovalevyllä on tuhansia, ellei yli kymmentuhatta valokuvaa, jotka olen koneelta siirtänyt parempaan talteen. onneksi olen sentään vähän ryhmitellyt niitä.

Kasvikuvia on mieletön määrä, osa ihan roskiskamaa, onneksi. Kaikenmaaiman mökkikuvia, joista ei muista, minkä takia kuva on edes otettu. Tietenkin koirakuvia, koira istuu, makaa, nukkuu, leikkii jne..

Vuosien myötä hyväkin kuva muuttuu huonoksi. Tulee vaan mieleen, että mitä ihmettä niillä tekee ja miksi en ole niitä poistanut, joko suoraan kamerasta ta viimeistään siirtäessäni niitä pois koneelta.
Jos tästäkin taas viisastuisi ja poistaisi ihan oikeasti huonot kuvat heti esikatselun jälkeen.
Kaikesta huolimatta mukavia muistoja palaa mieleen kuvia selatessa!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kevään ihanuuksia!



Sain tänään kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Rakastan leikkotulppaaneja! Jos nyt oikein saivarrellaan, niin olivat nipputulppaaneja....

Sipulitulppaaneja istutan kyllä pihaan, mutta niiden kukinta on aina arvoitus. Upeita lajikkeita on paljon, omassakin pihassa paljon erikoisuuksia. Olen tosi laiska kastelemaan, silloin kun sipulikukat sitä vettä eniten kaipaisivat.

Tulppaanit on niin kevään merkki!