Pitkästä aikaa

Tämäkin postaus alkaa sanoilla, mihin tää aika oikein menee!

No, puutarhurin työt on tauolla ja omassa pihassakin sain hommat tehtyä ennen lumen tuloa.

Nythän taas sataa vettä, voi olla ettei lumesta ole kohta tietoakaan. Harmi, sillä tuohan se valoisuutta maisemaan.

Jotenkin on ollut tosi vetämätön olo. Yleensä olen todellinen tarmonpesä syksyisin. Talvihan nyt taitaa olla. Pimeys ei haittaa, päinvastoin

Toisaalta, olen kotona rempannut, maalannut ja sisustanut huushollia uuteen uskoon. Ei ihan sohvaperunoinniksi ole mennyt.

Eiköhän tämä tästä taas!

Väriä syksyyn

Taas alkaa se aika vuodesta, kun pitää miettiä mitä pihaan laittaa, mikäli laittaa.
Olen kurkkuani myöten kyllästynyt callunoihin, perus ericoista puhumattakaan.

Alkusyksyn lämpö sai krysanteemit kukkimaan todella nopeasti, eikä niistä ole enää iloa. Tosin en pidä erityisemmin niistäkään. Ronkeli.

Syklaami on kaunis, mutta ei kestä taivasalla, koska ei kestä sadetta. Tarkemmin sanottuna, kukinto ei kestä sadetta.

Muutama idea on syksyksi ja talveksikin. Nyt sataa kaatamalla, enkä viitsi mennä pihalle puuhastelemaan.

Onko antaa ideoita ruukkuistutuksista, ajankohtaan kun mikään ei enää kuki. Mieluummin sellaisia talvenkestäviä virityksia.

 

Pinkkiä puutarhaan, jatkuu...

 Sipulikukista liljat ovat lemppareitani. Keväällä istuttelin esikasvatukseen, pinkkiä ja valkoista. Tosin sekaan oli eksynyt keltaisia ja oransseja. Harmi sinänsä, koska ne värit ei kuulu suosikkeihini.
 Ei hätää, annoin sipulit naapurille, joka oli ikionnellinen.

Kovin on syksyn sävel ilmassa. Kesät menee aina hurjan nopeasti! Tuntuu, että just tehtiin keväthommia ja kohta laitellaan pihaa talviteloille.

Kuivuuden vuoksi koivutkin jo pudottelee lehtiään, mikä tekee loppukesästä entistä syksyisemmän oloisen. No, onpahan ensi kesä aina vaan lähempänä.

Valkoiset matalat liljat ovat vielä ruukussa miljoonakellojen kanssa. Kunhan kukinto on kuihtunut, pääsevät talveksi maahan.
















Vaaleanpunainen puutarhapenkki on pikkupihan katseenvangitsija.

Kasvihuone harjakorkeudessa

Siinä se nyt on. Palram Harmony -kasvihuone. Täytyy myöntää, että harmonia oli kaukana tuota pystyttäessä! Miljoona osaa ja suurimmasta osasta osia puuttui numerointi. Ohjeet oli hiukan huonot, lähinnä kuvat oli todella pienellä. Onneksi Ikeaa on tullut koottua, joten kaupunkilaisjärjellä kun ajatteli niin hyvä tuli.

Muutaman kerran piti purkaa ja tehdä uudestaan. Ohjeen tekijälle antaisin hieman noottia!!
Loppu hyvin kaikki hyvin. Muovihöskä on koossa ja on pysynyt paikoillaan yhden myrskyn ajan ainakin.

Lavakauluksia on vielä lisää ja niitä laitetaan muutama lisää ympärille. Sisustaminen onkin se mukavampi juttu. Kasveja sitten ensi kesänä. Ei mitään erikoista, tomaattia ainakin.

Hauska nähdä miten tuo pärjää talven, lähinnä jos lunta tulee taas metrin verran.

Nyt on rauha maassa ja sisustaminen alkakoon. Olen jo tuohon terassille maalaillut pöytää ja tulitkin on hankinnan alla.

Niistä sitten myöhemmin.

Heräteostoja jälleen

En tiedä mista sain päähäni, että haluan kasvihuoneen. En viljele mitään ja yrtit ym. syötävät ostan valmiina. Ehkä en tämän jälkeen.

Toisaalta alapihan hiekkakenttä kaipasi ehdottomasti jotain. Se jotain on nyt siis kasvihuone. Pienen mittailun ja järjenkäytön jälkeen, huoneen suuruudeksi tai pienuudeksi tuli n. 5 m2. Sinne mahtuu kaikki mitä ehkä haluan. Mistäs sen tietää mitä sinne tulee!

Siinä sitä sitten mallaillaan paikalleen. Itse kokoamiseen täytyy varata rutkasti aikaa ja hyvät hermot. Onneksi loma alkoi juuri, aikaa on ja hermotkin vielä jossain kuosissa.

Osia tuossa pikkuruisessa huoneessa on ainakin kaksituhatta. Onneksi ohjeet on Ikean luokkaa, eli selkeät. Ohjetta kun seuraa, pitäisi onnistua. Parisuhdetestiä siis tiedossa.

Palaan pystystyshommiin myöhemmin!

Pinkkiä puutarhaan

Onpa aika mennyt nopsaan, taas. En ole kerinnyt kirjoitella pitkään aikaan. Töitä on on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Olen käynyt vaan kotona nukkumassa. Nyt helpottaa!

Miljoonakello, japaninkello, pikkupetunia

Tänä kesänä päätin, että kesäkukat, mitä mahdollisesti laitan, ovat vaaleanpunaisia tai pinkkejä. Onhan nuo värit lempivärejäni.
Siispä ruukkuihin pääsi kerrattukukallinen miljoonakello, sekä vuosia unholassa olleet verbena ja keijunmekko.

Keijunmekko, jota myös kikkelikukaksi sanotaan.

Verbena, rautayrtti

En muistanutkaan, kuinka kestävä, helppo ja kaunis tuo verbena onkaan. Kukkaa tulee aina vaan enemmän ja kestää hienosti paahdetta. No paahdetta ei nyt kummemmin ole ollut, mutta jos joskus....

Keijunmekko on kaikessa helppoudessaan parhaita köynnöskasveja. Kasvaa metritolkulla ja kestää myös syksyn pakkaset. Vaikka keijunmekko on kesäköynnös, sen voi talvettaa viileässä paikassa. Olen onnistunut säilyttämään sen hengissä kerrostalon pimeässä ja kosteassa kellarissa.

Nyt taidan yrittää uudelleen, on onneksi viileä ja valoisa autotalli. 

Lisää vaaleanpunaisia juttuja myöhemmin. Jos sitä nyt olisi hieman enemmän aikaa tähän harrastukseen.

Sipulit esikasvatukseen

Tarkennuksena otsikkoon, siis kukkasipulit multiin.
Nämä mun kasvatukset saa koomisia piirteitä aina, senpä takia en juurikaan mitään viljele tai kasvata.

Rakastan liljoja ja kerrankin sain tilattua netistä muutamia kymmeniä sipuleita. Mieluummin istuttaisin liljan sipulit jo syksyllä, mutta ei niitä ole kovin hyvin syksyllä kaupan.

Olin vienyt kaikki tyhjät taimipurkit puutarhalle, eikä ollut mitään purkkeja kotona, enkä muistanut koskaan ostaa mitään. Niinpä meillä juotiin maitoa ahkerasti, etta sain edes osan sipuleista esikasvatukseen. Haluan nimittäin osan ruukkuihin mahdollisimman pian.
Toivottavasti muistan edes kastella istutuksiani joskus. Taustalla näkyy osa tomaattisadosta. Kauheita hujoppeja ovat.

Puutarhahommat syö taas kaiken ajan, siis leipätyö ja siihen vielä omat pihahommat. Kiirettä pukkaa, mutta yritän kirjoitella useammin.

Tomaatteja, tomaatteja

No niin, kasvaahan ne. Viimeksi kirjoitin kuinka laitoin tomaatin viipaleen kasvamaan purkkiin. Olin ihan varma, ettei sieltä mitään nouse, mutta väärässä olin.

Ei ole odotettavissa runsasta satoa, mutta jos tämä on näin helppoa, ensi keväänä vähän isommat viljelykset.

Tomaattitarhuri

Pitihän sitä tätäkin kokeilla. Mehikasveista toinenkin heitti henkensä, joten ruukku multineen jäi vaille kasvia.
Muistin tämän tomaatinkasvatuskikan. Tarvitaan ylikypsä, kotimainen luomutomaatti, siitä viipale multaan ja avot!
En voi vannoa luomun nimeen, enkä ylikypsyyteen. Kotimainen taitaa olla. Jännitellään nyt sitten, tapahtuuko mitään. Jos tapahtuu, niin milloin.
Jännitystä elämään!

Aloe vai agave

Viimeksi oli puhetta mehikasveista ja niiden hengissä selviämisesta. Toinen mehikasvi, joka pelastautui hukkumiselta on myös uudelleen istutettu.

En ole mikään ekspertti viherkasvien kanssa. Muistin, että ns. vierashuoneessa on vanha perintökasvi. Onko se aloe vai agave? Tai aaloe vai agaave.

Kasvilla on hurjan paljon ikää. Sain sen kummitädiltäni vuonna 2004, kun hän muutti palvelutaloon. Siellä se tuskin olisi hoitoa saanut, kun eivät näemmä hoida edes asukkaita.

Sitä ennen olin katsellut kasvia jo lapsena. Iäkäs tapaus.






Jonkun ihmeen vuoksi olen saanut tuon säilymään hengissä. Totuus on se, että mitä vähemmän kasveja hoitaa, sen varmemmin ne pysyvät hengissä.

Uudelleen istutus

Jouluksi tekemäni mehikasvi-istutus tuli tiensä päähän eli yksi kuoli ja kaksi muuta pääsi uusiin multiin.

Mehikasvithan on todella helppohoitoisia, mutta onnistuin silti tappaman siis hukuttamaan yhden poloisen.

Pidetään peukkuja, että tässä kävisi hieman paremmin.

Hullut paavalit!

Keväisin ostan usein paavalinkukkia, vaikka niitä on tarjolla läpi vuoden. Kirjoitinkin niistä aiemmin.

Nämä yksilöt kukkivat aivan hurjasti. Uutta kukkaa pukkaa koko ajan, ihanaa!

Esikot ovat toinen perinteinen kevään kukka, mutta niiden kukinta ei kestä läheskään niin kauaa kuin paavaleitten.

Onneksi lumi hupenee ihan silmissä, tosin uuttakin taitaa tulla vielä, pakkasista puhumattakaan. Tärkeintä on kuitenkin se,että päivä on jo selkeästi pidempi.

Viikonloppu oli upea!

Pitääkö olla huolissaan

No ei pidä olla huolissaan, ehkä. On ihanaa, kun on lunta, määrästä en nyt ole ihan varma, onko se ihanaa.
 Mun uusi kukkamaa on täysin lumen peitossa. Joo sehän on hyvä, toivottavasti viihtyvät lumen syleilyssä. Täällä meidän mailla on paljon peuroja ja rusakkoja. Paksu lumipeite  suojaa mukavasti kasveja näiltä ahmateilta. Mitä tuhoja myyrät tekevät lumen suojissa, onkin sitten toinen juttu.

Suurin murhe on se, että tämä on koilliseen ja puitten varjostama alue. Aurinko näyttäytyy, jos näyttäytyy, puolen päivän tienoilla. Siis kesällä.

Puutarhan hoito on täynnä yllätyksiä, useimmiten ikäviä sellaisia. No joskun jotain positiivistakin voi tulla eteen. En nyt ihan heti muista milloin.
Jännitystä elämään. Päivä on kuitenkin jo pidentynyt huomattavasti.

Kevään tuntua

Taitaa olla liian aikaista toivoakevään tuloa. Aurinko kurkisteli pitkästä aikaa, tai oikeastaan sehän paistoi pilvettömältä taivaalta! Heti tulee kevätfiilis, kun päiväkin pitenee vauhdilla.

Kynttilöistä osa joutaa varastoon odottamaan syksyn pimeitä. Kaupasta ostin ensimmäisen paavalinkukan, kun esikoita ei vielä ollut. Lapsuudenkodissa meillä oli aina paavaleita ja vieläkin pidän niistä. Se ei onneksi ole mikään kertakäyttökasvi, vaan sen saa kukkimaan jatkuvasti. Hetken se ottaa sen uusintakukinnan kanssa, mutta kukkii kuitenkin.

On se kumma, ettei koskaan löydy kotoa sopivaa ruukkua! Joka paikka pursuaa erimallisia ja -kokoisia ruukkuja, mutta ei koskaan sopivaa.

Täytyy poiketa taas Ikeaan ostoksille, tosin pelkän ruukun kanssa tuskin sieltä pääsen pihalle.

Libanonilainen virkoaa?

Viime kesänä ostamani libanoninsetri on ehkä kuitenkin hengissä, jippii! Otin sen sisälle syksyllä, mutta eihän sille sopivaa lämpötilaa ole tarjota. Raukka kärvistelee takkahuoneessa ja on varmaankin ollut vettä vailla useastikin.

Varistaa raukka jonkin verran, mutta kuten kuvasta näkee, uutta kasvua on jonkin verran.

Toivotaan, että pysyisi hengissä kevääseen asti. Pihalle kun pääsee, luulisi sen virkoavan, ellei ihan kaikkia neulasiaan pudota.

Se on niin veikeännäköinen kasvi.

Kinkun jämiä

Nyt kun puutarha lepäilee lumipeitteen alla ja
joulu on onneksi ohi ja kinkut ym. siihen liittyvät sapuskat syöty. Toivottavasti.

Nyt on sitten hyvä tehdä jäljelle jääneistä emmeistä kevyttä 😉iltapalaa.

Meidän minimaalisen kokoinen kinkku saatiin kunnialla syötyä hetkessä. Jostain muusta ruuasta oli jäänyt pakkaseen kinkkua. Torttutaikinaakin jäi. Ihme, sillä voisin elää joulutortuilla, siis niillä luumuhillotäytteisillä.

Tallessa oli joku vanha ohje, olisko ollut Sikke Sumarin resepti kinkun jämille.

Puolitetut torttutakinalevyt kaulitaan hieman ohuemmaksi, sitten sovitellaan ne muffinssivuokaan.

Täyte:

• kinkkusilppua, sen verran mitä sattuu olemaan
• sipulia maun mukaan, silputtuna
• juustoraastetta reilusti
• kananmunaa
• kermaa

kerman ja kananmunan suhde, 1 dl kermaa ja 1 muna. Mausteeksi mustapippuria ja sinappia. Suolaa, jos tarvii.

Ennen uuniinlaittoa.

Valmista!

On muuten todella hyvää!