Uusi piha

Nyt on asunto ja mökki myyty ja muutto suoritettu onnistuneesti. Olihan sekin kokemus pitkästä aikaa. Samalla alkoi töissä hässäkkä helteiden myötä. Ihmiset ihan vauhkona ostamassa taimia ja kesäkukkia. Kellon ympäri painanut töissä ja purkanut muuttokuormaa siinä ohessa. Ihan poikki!

Uutta pihaa en ole edes kerinnyt tutkimaan kokonaan. Metsäähän siitä suurin osa on, mutta pikku pläntti nurmipihaa, jossa kasvaa ihan järkyttävästi rikkoja. Terassi rakennetaan johonkin kohtaa ja nurmea jätetään vähän koiria varten. Muuten nurmikko saa lähteä, pensaita ja puita tilalle.

Vannoin kyllä, että en rupea pihaa laittamaan, mutta ei sitä ilmankaan osaa olla.Yritän tehdä sen sellaiseksi, ettei tarvi stressata siitä.

Yllättäen löysin seljan kasvavan monessa paikassa. Ei ihan pieni pensas, on melkein puu. Huonossa kunnossa on, ja luulenpa että se saa luvan lähteä. Onhan se ihan kaunis kukkiessaan, mutta sen leviämistä pitäisi ehkäistä, se kun lasketaan vieraslajiksi.

Kun työt helpottavat, lupaan olla ahkerampi kirjoittaja. Ruumiillinen työ ulkona helteessä vie voimat totaalisesti. On se kesä kuitenkin ihanaa aikaa!

Mikä päivä, mikä viikko

Kuva ei liity tähän postaukseen mitenkään.

Aina vaan jaksan ihmetellä, että mihin ihmeeseen tää aika kuluu.

Aivan järkyttävä kiire. Armi Ratian sanoin, kiire on vain asenne. Sanoiko ihan juurikin näin, mutta sinne päin.

Muuttohommia, siivoushommia ja kaikenlaisia hommia loputtomiin.

Kaupunkiasunto on nyt myyty ja mökki menee kohtapuoliin julkiseen myyntiin. Järvestä saisi jäät lähteä vähitellen. Ihan lupaavalta näyttää tällä hetkellä.
Vihreyttä saisi pikapuoliin tulla, että saisi tontin näyttämään myyntikelpoiselta.  Malttia!

Uuteen huusholliin pitäisi päästä muuttamaan ensi viikolla.
Ihanaa, hauskaa ja kamalaa tämä muuttaminen. Malttia siihenkin.
Asioilla on tapana järjestyä. Siihen luotan.

Uutta kohti!

Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Kuukausi on jo vierähtänyt edellisestä päivityksestä.
Onhan tässä ollut kaikenlaista hässäkkää.

Kuten viimeksi kerroin, ostimme hetken mielijohteesta omakotitalon. Mökki ja kerrostaloasunto laitettiin myyntiin. Nyt vaan odotellaan, että tuo valtava lumenmäärä hupenisi, että pääsisi mökkiä kauppaamaan. Metrin lumihangen keskellä on hankala saada kauppoja aikaiseksi. Tiedä sitten, kuinka paljon ihmiset arvostavat kaunista pihaa. Se jää nähtäväksi.

Kasvihaaste jää tekemättä loppuun. Onhan siellä uudessa pihassa jotain istutettuja kasveja, mutta se selviää myöhemmin, että mitä. Sen tiedän, että metsää on hehtaari.

Mietin, että kehtaanko kaivaa mukaani jotain lempikasvejani. Jotain pientä, ehkä.
Nyt vaan pakkaamista, vaikken ole mikään hamstraaja, tavaraa riittää. Osa on viety UFFin laatikoihin ja SPR:n kirppikselle ja roskiin. Nyt huomaa kuinka paljon ihmisellä on kamaa, jota ei todellakaan tarvi.

Laitan kuulumisia, pysykäähän mukana!

Projekti: Loppu

Mitenkäs se nyt menikään, nainen saa muuttaa mieltään.

Projekti loppuu ennenkuin edes kerkis kunnolla alkaa. Syynä on se, että ostimme yllättäen omakotitalon.

Uudessa kodissa on todella vähän tehtyä pihaa, tonttia kyllä piisaa. Oikeastaan kiva päästä tekemään uutta, jos siltä tuntuu. Toisaalta voi olla mukava, ettei tarvi stressata pihahommista.

Nyt on mukavaa, että saa keskittyä yhteen "kohteeseen", mökki ja koti yhdistelmä oli meille tässä tilanteessa liikaa. Säästyy rahaakin, koska kotona oleminen jäi tosi vähälle. Kaikki aika vietettiin maalla.

Jee, uutta kohti. Täysillä!

Kevättä kohti

Voihan amaryllis!

Tästä amarylliksesta kirjotin aiemmassa postauksessa, nyt pituutta on jo 40 cm. Ensimmäiset nuput ovat aukeamassa.

Viikon kuluttua kukinnon pitäisi olla jo kunnolla auki.
Huushollissa on kohtuullisen lämmin, eli voi aueta jo aiemminkin.

Joo, ei ihan jouluksi....
Onneksi hän on valkoinen, ettei tarvitse kärsiä punaisesta enää joulun jälkeen. Toisaalta, meillä ei ole edes jouluna punaista.

Pitkänhuiskeat hyasintit

Kuten kaikki varmaan tietää, sipulikukat kasvattaa vartta lämpimässä. Otin töistä jouluaattoana muutamia ihan nysiä tapauksia.

Ei mennyt hetkeäkään, kun olivat venyneet melkoisiin mittoihin. Pakkohan ne oli leikata maljakkoon.

Maljakossa viihtyvät vielä pitkään ja tuoksukin on huumaava.

Amaryllis on myös melkoinen hujoppi. Se lähti matkaan joskus joulukuun puolivälissä ja mittaa varsilla oli noin kolme senttiä!
Ihana asia amarylliksessä oli se, että vanoja oli kolme kappaletta. Toisaalta valkoisissa on usein kolme vanaa.

Kuvia tulossa myähemmin...