Aina vaan keltaista!

Kuten olen monenmonta kertaa kertonut, että en todellakaan pidä keltaisesta. Pihassa on kuitenkin muutamia kirkkaankeltaisia kasveja, jotka olen säälistä jättänyt kasvamaan. Säälikasveina on ainakin keltakukkainen pensashanhikki, joka on saanut siirron pois silmistä takapihalle. Sitä ei taida vielä olla käsitelty kasvihaasteessa.

Toinen siirron saanut säälikasvi on rönsyansikka, joka on sijoitettu edellämainitun hanhikin tyvelle.
Suikeroalpi ei saanut sääliä, vaan se on melkein kokonaan hävitetty. Välillä yrittää tulla, mutta heti vaan kimppuun.

Takaisin keltaiseen. Kuvan keltainen lilja on puolitoista metriä korkea ja on kukkinut heinäkuusta lähtien. Pihassa on myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja, joiden toivoisin kukkivan myös yhtä kauan. Turha toivo! Keltaisen liljan kanssa kukkii tumman viininpunainen lajike, joka sekään ei ole kestänyt yhtä kauaa kuin tuo keltainen.

Miksi juuri tuo keltainen väri on niin kestävä? Sitä olen ennenkin kummastellut.