Viimeisiä viedään

 Niin se vuosi on taas lopuillaan. Töissä on pitänyt aikamoista haipakkaa, etten ole kerinnyt tänne kirjoittamaan mitään aikoihin. Nyt helpottaa hetkeksi!

Lunta on puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi, mutta onpahan valoisampaa. Kyllä se päiväkin pitenee vähitellen eli kevät on jo ovella. Olenko turhan positiivinen.

Joulu meni ihan huomaamatta. Töissä, mutta en onneksi ole mikään jouluihminen, joten ei harmita.

Nyt vaan aurinkoisia kevätpäiviä odotellen.

Hyvää loppuvuotta kaikille ja toivotaan onnea ensi vuodelle.

Ihana lankaköynnös

Muehlenbeckia complexa eli tuttavallisemmin lankaköynnös on kuulunut lempikasveihini vuosikausia.

Kesäkukkaistuksiin se sopii vallan mainiosti sekä tietenkin syysistutuksiin. Ja ihan sellaisenaan.

Nyt ensimmäisten pakkasten vuoksi otin yhden lankaköynnöksen sisälle, mutta nyt on taas plussakelia, joten loput saa ulkoilla vielä.

Sisätiloissa ne tahtoo mennä huonoksi pian. Kuiva huoneilma ja jatkuva vedentarve tekevät tehtävänsä.
Lankaköynnös onkin aikamoinen juoppo.

Katsotaan kuinka tällä kertaa käy!

Vähän vielä New Yorkia

Yksi kaunis nähtävyys on High Line, joka on tehty vanhan junaraiteen kulkureitille. Hieno kävelytie! Ainoa harmitus on valtava rakentaminen, joka levittäytyi myös reitille. Kulkureittiä oli kavennettu ja suojattu rakennuspressuilla aika paljon.

Pituutta reitillä on noin parisen kilometriä. Taidetta, kahviloita, myyntikojuja ja huikeat maisema.

Ilma oli taas mitä muikein, vaikkakin liian lämmin meikäläiselle. En valita, kestin sen suomalaisella sisulla! Ei viikossa paljoakaan kerkiä ihmettelemään, pieni pintaraapaisu vain. Uusiksi joskus myöhemmin.

Puutarhoja muualta maailmasta

Vähän vielä jatkoa muiden maiden puutarhoihin. Tai oikeastaan puistoihin, jos ihan tarkkoja ollaan.

New Yorkissa, keskellä Manhattanin saarta sijaitsee Central Park. Monista elokuvistakin tunnettu puisto on hieno paikka. Aivan käsittämätön paikka keskellä pilvenpiirtäjiä.

Upeita siltoja, valtavia nurmikenttiä, eikä mitään tasamaan nurmikoita. Koiria valtavasti ja kaikki irrallaan. Nuuskivat toistensa takapuolet ja jatkavat matkaansa. Huippua!

Monessa lammessa oli uivia koiria ja lintuja sulassa sovussa.

Valtavia kukkaistutuksia oli paljon, ja niissä oli käytetty erilaisia heiniä. Nyt jälkeenpäin harmittaa, että olin kamerani kanssa laiska. Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tuntui, että en olisi päässyt metriäkään eteenpäin, jos olisin ahkerammin kuvannut.

Puutarhoja Atlantin takana

Jalkakäytäväistutuksia Park Avenuella

Käytiin New Yorkissa ihmettelemässä suuren kaupungin elämää Manhattanilla. Loman aikana ilma oli todella kuuma, hieman alle 40 astetta. Siinä on meikäläiselle puolet liikaa, en ole auringonpalvoja. Minkäs teet, ilmat on mitä on.

Jalkakäytäville istutettujan puiden tyvelle on hienosti tehty istutuslaatikko, joissa kasvoi vaikka mitä!
Kuvassa on värinokkosta, ja niitä oli paljon erilaisia. Aivan huikeita! Istutuslaatikoissa oli mm. tulilatvaa, begoniaa, tulilatvaa, heiniä jne. Sielläkin oli pallokryssa-aika. Niitä oli joka liikenteenjakajassa ja istutuksessa.  Hieno huomata, että istutukset saivat olla rauhassa, ja muutenkin ihanan siisti katukuva.

Battery Park

Manhattanin eteläkärjessä sijaitseva Battery Park oli viehättävä pikkupuisto. Helteinen ilma ja mereltä puhaltava tuuli oli tehnyt tehtävänsä osittain. Puutarhurit kastelivat ahkerasti, mutta mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän.

Kuvatkin ovat ylivalottuneita, sillä unohdin hikipäissäni säätää valotusta. Helle pistää pään koetukselle!

Battery Park

 Välillä sormet syyhysivät, kun olisi mieli tehnyt mennä nyppimään rikkaruohoja. Maltoin mieleni.

Battery Park

Battery Park

Aina vaan keltaista!

Kuten olen monenmonta kertaa kertonut, että en todellakaan pidä keltaisesta. Pihassa on kuitenkin muutamia kirkkaankeltaisia kasveja, jotka olen säälistä jättänyt kasvamaan. Säälikasveina on ainakin keltakukkainen pensashanhikki, joka on saanut siirron pois silmistä takapihalle. Sitä ei taida vielä olla käsitelty kasvihaasteessa.

Toinen siirron saanut säälikasvi on rönsyansikka, joka on sijoitettu edellämainitun hanhikin tyvelle.
Suikeroalpi ei saanut sääliä, vaan se on melkein kokonaan hävitetty. Välillä yrittää tulla, mutta heti vaan kimppuun.

Takaisin keltaiseen. Kuvan keltainen lilja on puolitoista metriä korkea ja on kukkinut heinäkuusta lähtien. Pihassa on myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja, joiden toivoisin kukkivan myös yhtä kauan. Turha toivo! Keltaisen liljan kanssa kukkii tumman viininpunainen lajike, joka sekään ei ole kestänyt yhtä kauaa kuin tuo keltainen.

Miksi juuri tuo keltainen väri on niin kestävä? Sitä olen ennenkin kummastellut.

Taas se kukkii!

Taas se kukkii, nimittäin keltakotakuusama. Kukinnot ovat vaaleammat kuin keväällä. Tosin nyt ne ovat jo kukkineet aika kauan, ennenkuin huomasin kuvata niitä.

Harmittaa, etten ehtinytkään tehdä pihahommia juuri ollenkaan kesän aikana. Kaikenlaista remonttia ja puunkaatoa. Puunkaadosta aiheutuu järkyttävä risusavotta! Siinä on  mielikuvitus kovilla, mihin niitä piilottaa. Kävi mielessä jo, että ostaisin oksasilppurin, mutta sekin jäi tällä erää.

Toivon lämmintä ja vähäsateista syksyä. Pitäisi päästä rikoista vielä eroon ja lisätä kivituhkaa käytäville ja  ja ja...Lomamatkallekin pitäisi lähteä. No, eiköhän kaikki järjesty. Ennemmin tai myöhemmin.