Kuinka äkkiä sitä unohtaa, mitä missäkin kasvaa. Joka vuosi sama ihmettely!
Nyt on aikaa kopsutella pihassa, ennenkuin tosi hommat alkaa. Keväällä tuppaa kaikki hommat kasaantumaan päällekäin. Työt haittaa harrastuksia...
Tänään ahkeroin metsässä. Kaadoin pikkupuita ja karsin muutenkin metsänreunaa. Ihanaa risusavottaa, kunhan ei joka päivä tarvi tehdä. Raitisilmamyrkytys oli lähellä!
Vieläkin pelkään takatalvea, nyt ei lunta enää kaivata. Tosin ei pakkasiakaan. Nyt kun kasvit versovat, paleltuminen on lähellä. Onneksi aurinko lämmittää jo ihanasti. Koiratkin etsivät kämpästä sen aurinkopläntin. Kumma, että ovat niin lämpöisen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! Palaathan uudelleen.