Syksyä sisälle

Kaunis syyspäivä tuli vietettyä ulkosalla. Pientä pihansiivousta ja lyhtyjen sijoittelua uusiin paikkoihin. Samalla poikkasin hortensian viimeiset pallot keittiön pöydälle. Tuskin kauaa kestävät ilman vettä tai sitten kuivuvat kauniisti. Saa nähdä.

Muuton yhteydessä siis pakatessa, löysin järkyttävän määrän kaikenlaista askarteluhärpäkettä. Kransseja, girlandeja, kuivattuja tiesmitä, kaikkea ihmeellistä! Jos joskus innostuisi tekemään jotain. Yleensä syksyisin innostun kaikesta uudesta ja vanhastakin kivasta. 

Keväällä piha ottaa oma aikansa,työstä puhumattakaan. Kesä menee aina töiden merkeissä, mutta syksyllä on jo rauhallisempaa. Olen siis syksyihminen!

Kurjenpolvia

Viimeisiä istutuksia ennen oikean syksyn tuloa. Valeistutuksessa olleet kurjenpolvet pääsivät pensaiden välikasveiksi.

Vanhasta pihasta kaivelin hätäpäissäni muutamia kurjenpolven taimia, ennen uusien asukkaitten tuloa. Enemmänkin olisin voinut kaivella, mutten kehdannut. Olisi jäänyt aikamoiset kaivannot.
 Linkin takana vanha kirjoitus kurjnpolvista. Ne on vaan niin ihania!

Matkaan lähti tuoksukurjenpolvia ja peittokurjenpolvia. Hyvin ovat lähteneet kasvuun uudessa pihassa.

Mietintämyssyssä on sipulikukkien istutus. Jotenkin hirvittää rusakoitten määrä täällä maallakin. Narsissi on ainoa, jota laitan, jos laitan. Voipi olla, että jää laittamatta.

Myrkkyä!

Rikkaruohoja kitkiessäni, mietiskelin keskustelua glyfosaatista. Se on julistettu suureksi viholliseksi, voihan se ollakin. Totuus on vaan se, että sillä kun käsittelee alueen, se kerta riittää. Ymmärrän, että kaikkialla glyfosaattia ei voi käyttää.

Olen glyfosaatin ohella käyttänyt myös Nekon Rikkatorjuntaa. Hyvä tuote, tulos eli rikkakasvien nyykähtäminen näkyy pian, toisin kuin glyfosaattivalmisteilla. Ainoa murhe on tietenkin se, että etikkamömmöillä joutuu alueen käsittelemään moneen kertaan. Helpommalla pääsee tietenkin kun nyppii kerran kunnolla. Vaikka se juurikin nyppii!

Tämän vihaamani rikkaruohokärsimyksen vuoksi suosin tiiviitä istutuksia ja maanpeittokasveja.

Villiviiniä maanpeitoksi

Kaikki maanpeitekasvit ovat lemppareitani. Syynä siihen on tietenkin se, että vihaan rikkoja ja niiden kitkemistä. Maanpeittokasvit ovat helpompia kuin katteet. Omasta mielestäni ainakin. No riippuu tietenkin katemateriaalista. Seulanpääkivet on kaikkein paras maan katteena!

Uudessa perenna/pensaspenkissäni kasvaa maanpeittona mm. villiviini. Tämä yksilö on säleikkövilliviini, Parthenocissus inserta. Peittää nopeasti maanpinnan ja vieläpä isolta alalta.

Kaikkia köynnöskasveja voi käyttää maanpeittoina. Lisää myöhemmin.

Norsunnahkainen puu

Lomareissulla Berliinissä, ihastuin nähin hassuihin, norsunnahkaisiin puihin. Lehdeltään, kasvutavaltaan ja kooltaan muistuttaa kotimaista vaahtera, Runko on vaan ihan toisenlainen. Ekana tuli mieleen norsunnahka.

Valitettavasti en laittanut mihinkään ylös puun nimeä. Jos joku sattuu tietämään, valaiskoon meikäläistä. Googlekaan ei auttanut asiassa.

Katsojaryntäys ja sitkeitä orvokkeja

 Keväällä,  kun oltiin muutettu, laitoin heti orvokkeja ruukkuihin ja patoihin, kaikkialle. Nyt tänään pihahommia tehdessä, huomasin orvokkien olevan tosi hyvässä kunnossa. Olin tosin siirtänyt ne pois ruukuista kukkapenkkiin aiemmin.

Vaikka kesä olikin niin kuuma, hyvin ovat voineet. Nyt ne kestääkin lumentuloon asti. Toivottavasti ovat siementäneet reippaasti. On sitten keväällä sekalaista seurakuntaa orvokkeja.


BLOGIHÄMMÄSTELYÄ!

Katselin blogin tilastoja eräänä päivänä. Hämmästyin katsojien huimaa nousua pienen ajan sisällä. Katsojia oli tuhansia Saksasta! Todella erikoista. Lisää hämmästystä aiheutti katsojat Saudi-Arabiasta, Mongoliasta, ym. maista, joista en nyt ihan heti luulisi katselevan blogiani. Epäilyttää tilastojen paikkaansapitävyys.
Onko kellään vastaavia huomioita.

Komearunkoinen vanhus

 Jokaisella pitäisi olla pala metsää tai ainakin mahdollisuus haahuilla metsässä sillointällöin. Nyt kun omaa metsää on vähän, nautin siitä täysin siemauksin.

Kirveen, moottorisahan ja vesurin kanssa olen siistinyt metsää. On meinaan aikamoinen viidakko. Harvennusta ei ole tehty kuin osaan plänttiä. Isompiin puihin tarvitaan oikea metsuri vakuutuksineen kaatohommiin. On niin valtavia kuusia, ettei niitten kimppuun uskalla itse käydä.

Puista suosikkini on ehdottomasti mänty. En tiedä miksi.
Kuvassa on kuitenkin pihassa kasvava valtava koivu. Korkeutta en edes uskalla arvailla. Kasvaa mukavasti makuuhuoneen ikkunan edessä. Idän puoleinen makkari on melko lämmin, koivu hieman varjostaa. Tänä kesänä ei varjostamisesta ollut hyötyä!

Äkkiseltään voisi luulla männyn rungoksi. Koivu se kuitenkin on. Aivan ihana, melkein kilpikaarnaa, muttei kuitenkaan.