Villiviiniä maanpeitoksi

Kaikki maanpeitekasvit ovat lemppareitani. Syynä siihen on tietenkin se, että vihaan rikkoja ja niiden kitkemistä. Maanpeittokasvit ovat helpompia kuin katteet. Omasta mielestäni ainakin. No riippuu tietenkin katemateriaalista. Seulanpääkivet on kaikkein paras maan katteena!

Uudessa perenna/pensaspenkissäni kasvaa maanpeittona mm. villiviini. Tämä yksilö on säleikkövilliviini, Parthenocissus inserta. Peittää nopeasti maanpinnan ja vieläpä isolta alalta.

Kaikkia köynnöskasveja voi käyttää maanpeittoina. Lisää myöhemmin.

Norsunnahkainen puu

Lomareissulla Berliinissä, ihastuin nähin hassuihin, norsunnahkaisiin puihin. Lehdeltään, kasvutavaltaan ja kooltaan muistuttaa kotimaista vaahtera, Runko on vaan ihan toisenlainen. Ekana tuli mieleen norsunnahka.

Valitettavasti en laittanut mihinkään ylös puun nimeä. Jos joku sattuu tietämään, valaiskoon meikäläistä. Googlekaan ei auttanut asiassa.

Katsojaryntäys ja sitkeitä orvokkeja

 Keväällä,  kun oltiin muutettu, laitoin heti orvokkeja ruukkuihin ja patoihin, kaikkialle. Nyt tänään pihahommia tehdessä, huomasin orvokkien olevan tosi hyvässä kunnossa. Olin tosin siirtänyt ne pois ruukuista kukkapenkkiin aiemmin.

Vaikka kesä olikin niin kuuma, hyvin ovat voineet. Nyt ne kestääkin lumentuloon asti. Toivottavasti ovat siementäneet reippaasti. On sitten keväällä sekalaista seurakuntaa orvokkeja.


BLOGIHÄMMÄSTELYÄ!

Katselin blogin tilastoja eräänä päivänä. Hämmästyin katsojien huimaa nousua pienen ajan sisällä. Katsojia oli tuhansia Saksasta! Todella erikoista. Lisää hämmästystä aiheutti katsojat Saudi-Arabiasta, Mongoliasta, ym. maista, joista en nyt ihan heti luulisi katselevan blogiani. Epäilyttää tilastojen paikkaansapitävyys.
Onko kellään vastaavia huomioita.

Komearunkoinen vanhus

 Jokaisella pitäisi olla pala metsää tai ainakin mahdollisuus haahuilla metsässä sillointällöin. Nyt kun omaa metsää on vähän, nautin siitä täysin siemauksin.

Kirveen, moottorisahan ja vesurin kanssa olen siistinyt metsää. On meinaan aikamoinen viidakko. Harvennusta ei ole tehty kuin osaan plänttiä. Isompiin puihin tarvitaan oikea metsuri vakuutuksineen kaatohommiin. On niin valtavia kuusia, ettei niitten kimppuun uskalla itse käydä.

Puista suosikkini on ehdottomasti mänty. En tiedä miksi.
Kuvassa on kuitenkin pihassa kasvava valtava koivu. Korkeutta en edes uskalla arvailla. Kasvaa mukavasti makuuhuoneen ikkunan edessä. Idän puoleinen makkari on melko lämmin, koivu hieman varjostaa. Tänä kesänä ei varjostamisesta ollut hyötyä!

Äkkiseltään voisi luulla männyn rungoksi. Koivu se kuitenkin on. Aivan ihana, melkein kilpikaarnaa, muttei kuitenkaan.

Coolia kauneutta

Uuden "kukkapenkin" kasvikatsaus jatkuu.

Olen aina pitänyt kuusamista, etenkin Diervilla-suvusta. Entisessä oli paljon rusovuohenkuusamia, tosin eri lajikkeita.

Tätä kirjavalehtistä olen himoinnut monta vuotta, mutta työmaalla sitä ei ole ollut myynnissä. Muutenkin diervillat ovat jostain syystä vähemmän kysyttyjä. Harmi, sillä ne menestyvät myös kuivassa ja varjoisassa paikassa.

Nyt löysin rusovuohenkuusama ´Cool Splash`-lajiketta lähipuutarhalta. Järkevänä puutarhurina istutin ne pahimpaan helleaikaan, ennen mökille lähtöä. Hyvin ovat selvinneet ja onneksi nyt on satanut aikalailla.

Se on vaan niin ihana! Toivottavasti selviää talven yli.

Liukasliikkeinen viiruhelpi

Nyt kun piha on melkein valmis, on hyvä esitellä kasvivalintoja. Pihassa on ns. pääkasvit eli pensaat ja korkeat perennat. Osa maanpeittokasveista on vielä valeistutuksessa odottamassa loppusijoitustaan. Jos nuo ilmat vähän tästä viilenevät jaksaa touhuta kasvian kanssa. Rikkaruohot ottavat vallan ärsyttävän pian! En pidä katteista vaan peitän mullan pinnan mieluummin matalilla kasveilla.

Jostain syystä pidän paljon viiruhelpistä (Phalaris arundinacea ´Picta`), vaikka se onkin monen mielestä rikkaruohoon verrattavissa. Se leviää vauhdilla, joten kannattaa istuttaa niin, että saa levitä tai rajata kasvupaikka niin ettei karkaile paikaltaan. Viiruhelpiä on noin parin neliön alalla. Se näyttää hienolta kun sitä on paljon. Pätee tietty kaikkiin kasveihin.

Sinivalkoinen villitys jatkuu

Välillä keäkukkajuttuja. Loman aikana lumihiutaleet olivat menneet niin huonon kuntoon, että komposti kutsui. Libanonin setrin seuraksi laitoin kirjoliisukkaa. En ole aikoihin käyttänyt sitä kesäkukkaistutuksissa, mutta löysin sitä paikallisesta marketista.

Se on aivan hurja kasvamaan, tosin armoton juoppo. Kestää pitkälle syksyyn. Kiva väritys!

Siniviuhkasta olen ennenkin intoillut. Se on vaan niin helppo ja kaunis. Sininen/lila on se perus, mutta valkoinen ja vaaleanpunainen ovat myös kauniita.

Sininen/lila tuntuu olevan parhaiten kasvava, mutta niinhän se yleensä menee, että perusväri/lajike on vahvin.