Rikkaa pukkaa!

Puna-apila on todella kaunis, mutta ei varmaankaan kaikkien mielestä rikkakasvi.

Onhan se kyllä kauniimpi kuin valkoinen veljensä. Apiloilla on vaan niin vahva, juurtuva kasvutapa, että hukuttavat hennommat kasvit allensa.

Toisaalta, jos haluaa maata sitovaa kasvia, niin mikä ettei. Apilat, (Trifolium), houkuttelee pölyttäjiä ja siksi lapsiperheet yleensä välttelevät apiloita nurmella.


Kerran kun heittelee apilansiemeniä pihaansa, niistä ei sitten pääse eroon kuin myrkyllä. Jokainen tekee valintansa.

Omaan pihaan se on kulkeutunut ties mistä ja on valtaamassa alaa. Taistelu on käynnissä!

Kasvihaaste, 59.kasvi

Ranta-alpi

Kasvihaasteessa on taas perenna. Tämäkin kuuluu sarjaan ei toivottu mun pihassa.

 Ensimmäisessä kuvassa on ranta-alpi, Lycimachia vulgaris. Se kasvaa luonnonvaraisena, tässä tapauksessa hiekkarannalla.

Olen joskus miettinyt, miksi niin moni luonnonkasvi ja rikkakasvi on keltainen. Siihen on varmaankin selitys, mutten ole googlettanut asiaa. Keltainenhan ei kuulu lempiväreihini edelleenkään.

Alemmassa kuvassa on omassa pihassa kasvava tarha-alpi, Lysimachia punctata. Vaikken pidä kummastakaan, ranta-alpi on kuitenkin komeampi ja rotevampi ilmestys.

Tarha-alpi

Luonnonkasveja rannalla

Nyt ei olla omassa pihassa, vaan lomareissulla.

Rantakukkaa, Lythrum salicaria, on kyllä ollut omassakin pihassa, mutta minne lie hävinnyt.

Täällä Keski-Suomessa tätä näyttää kasvavan valtoimenaan, ilman että kukaan sitä on erikseen istuttanut. Se on kyllä kaunis kasvi, ja näyttää pärjäävän kuivassa paikassa. Tässä tapauksessa hiekkarannalla.

Kasvihaaste, 58. kasvi

Kasvihaasteessa aina vaan perennaa.
Vuorossa on lemmikki, Myosotis sylvatica.

Lemmiki on hurja leviämään ja nytkin sitä on pihan joka nurkassa. Keväällä päätin sen antaa vallata vaikka koko tienoon. Aika hyvin se on sen tehnytkin.

Vaikka en pidäkään noista levittäytyjstä, tämä on poikkeus. Ainakin nyt olen ollut sillä kannalla. Ensi vuonna voi olla toiset mietteet.

Olen kerinnyt tekemään pihahommia pitkän tauon jälkeen. Rönsyleinikki on saanut kyytiä. Näyttää siltä, että vihollinen numero yksi, suikeroalpi on vihdoinkin nitistetty.
Paljon on vielä putsattavaa pihassa. Muutama perennapenkki häipyy ja toisia entrataan helppohoitoisemmaksi eli laitetaan pensaita perennojen joukkoon. Nyt kun sitä aikaa on, täytyy hieman toppuutella itseään. Kaikkia ei tarvitse tehdä heti.

Kasvihaaste, 57. kasvi

Pitkäatä aikaa palaan taas kasvihaasteeseen. Vuoron saa arovuokko, Anemone sylvestris. Se on ollut pihassani monta vuotta, mutta nyt näyttää alkaneen kasvaa ihan kunnolla.
Toiveena olisi tietenkin, että leviäisi koko pihaan. Kerrankin sellainen kasvi, mikä saisi levitä.

Aiemmin haaveilin vähemmästä työmäärästä. Nyt sitten toteutin sen ja teen selkeästi vähemmän töitä. Tarkoitus olisi laittaa pihaa hieman uusiksi, kun nyt on aikaa. Ei mitään suuria muutoksia, mutta jotain pois ja pensaitten siirtelyä.
Tarkoitus olisi myös laajentaa mökkiä ja sen tieltä joutuu tekemään joitakin siirto-operaatioita.

Innolla odotan vapaita!

Viikonloppuna oltiin Rammsteinia katselemassa ja kuuntelemassa. Sieltä ei ole kuvia ollenkaan. En yleensä ota kuvia keikoilla, vaan nautin keikasta ihan omin silmin. Oli kyllä tajunnan räjäyttävä keikkakokemus!

Niitänäitä

Aina se aika rientää! Viime päivityksestä on aivan liian kauan.

Puolustuksena se, että töissä on tehty pitkää päivää ja viikkoa. Vapaat on ihan minimissä.

Samalla on vaivannut sitkeä flunssa. Sellainen, ettei kehtaa sairaslomalla olla, mutta vie kaikki voimat. Toivottavasti molemmat hellittävät pian.

Jossain vaiheessa pitäisi jatkaa kasvihaastetta. Paljon kasveja on vielä listaamatta. Olen tosin aikeissa purkaa muutamia kukkapenkkejä, ihan sen takia, etten kerkiä niitä hoitamaan. Perennat saa väistyä kivien ja pensaiden tieltä. Jonkin verran talvivaurioitakin näyttäisi olevan. Onneksi lumi on sentään sulanut! Kovin on harmaata ja ankeaa pihalla. Kunhan helteet alkaa, alkaa vihertämään. Sadetta tosin hieman kaipailen.

Kanaa omasta päästä

Mihin tää aika menee, kuukausi viime päivityksestä!
Pihahommiin ei pääse, takatalvi yllätti.

Ruokajuttuja sitten.

Kanaa omasta päästä, ei kirjaimellisesti.

Sipulia, maustekurkkua, hunajaa, mustapippuria kuullotetaan voissa.

Mössö levitetään uunivuuan pohjalle.

Broitsufileitä paistellaan voissa kauniin ruskeiksi.
Fileet mössön päälle. Jos ovat maustamattomia, mausteita oman maun mukaan.

Itse laiton mustapippuria, aromisuolaa ja timjamia.






Taas tehdään mössöä.
Iso purkki smetanaa, aurajuustoa muruna ja juustoraaste.

Loraus kermaa.

Mössö levitetään fileitten päälle ja uuniin kunnes pinta on ruskea.

Uunin lämpötila n. 200 astetta.





Tässä valmiina. Riisiä kaveriksi.


Toivon  mukaan lumi vihdoin sulaisi ja pakkanen hellittäisi, että pääsisi edes haravoimaan.

Pääsiäiskukatkin unohtui ostaa.
Keltainen ei kyllä innosta, mutta helmililjoja piti hankkia, mutta unohtui.