Kasvihaaste, 23. kasvi

Vaihteeksi myös havukasveja. Tällä kertaa vuorossa on tuivio, Microbiota decussata.

Olen ennenkin hehkuttanut tuivion ylivertaisuutta maanpeittohavuna. Täyttää muutamassa vuodessa noin neliömetrin alan.

Viihtyy periaatteessa missä vaan, eikä tarvitse talvisuojausta, talvivärinsä vuoksi.



Muuttuu ruskehtavaksi syksyllä ja väri vihreytyy keväällä.

Loistava valinta mihin vaan!

Kukkasipulien aikaa

 Taas on puutarhamyymälöissa valtava valikoima kukkasipuleita, samoin nettikaupoissa.

Varmempaa on tietysti ostaa sipuleita niin, että pääsee hiplaamaan niitä. Kukkasipulit ei saa olla pehmeitä.

Nyt on vielä liian lämmin laittaa sipulit maahan, alkavat vielä kasvamaan ennen talventuloa.

Omassa pihassa on perinteisesti helmililjaa, narsisseja, valkoisia ja keltaisia. Ne ovat takuuvarmoja kukkijoita, vuodesta toiseen.

Tulppaaneita laitan aina vaan, vaikkei ne jaksa kukkia kuin sen yhden kevään. Ne pitäisi nostaa ylös, ei jaksa!

Liljoja laitan sekä keväällä että syksyllä. Syksyllä istutetut kukkivat tietenkin aikaisemmin. Harmi vaan, ettei liljoja ole myynnissä monessakaan paikkaa näin syksyisin

Keväällä taas ihmettelen, mitä syksyllä olenkaan maahan istuttanut. Kaikkea ei voi muistaa!

Kasvihaaste, 22. kasvi

Perennoilla jatketaan kasvihaastetta. Vuoron saa jalopähkämö, Stachys macrantha.

Vanhanajan ihana perenna, jonka väri sopii meikäläisen puutarhaan täydellisesti!

Alkukesällä kasvatti ihan hirmuisen määrän lehtiä. Luulin ettei kuki ollenkaan, mutta kukinta oli myöhässä aika paljon. Palkintona olikin valtavasti todella isoja kukintoja.

Pähkämö on pihassa vähän piilossa, ettei sitä aina edes muista. Täytynee jakaa kasvustoa näkyvämmälle paikalle.

Ihanat pelargonit!

Pelargoni Goesta

Pelargoni Goesta

 Olen aina pitänyt pelargoneista, vaikka ne eivät kestäkään taivasalla kaatosateita.

 Tämä alkukesä meni pelakoitten osalta todella huonosti. Onneksi toipuivat kunhan aurinkoa ja lämpöä vihdoin saatiin.

Vaaleanpinainen on aina ihana! Nyt suosikkini on pinkki ´Goesta`-lajike, joka yllättäen vaihtaa väriään auringon määrän mukaan.



Riippapelargonilajike on aavistuksen sinertävä pinkki. Lajike oli muistaakseni joku laventeliin viittaava. Lappu on jossain hukassa, mutta todella mielenkiintoisen värinen. Aavistuksen kylmän sävyinen, mutta hieno.

Toivottavasti syksy jatkuu sellaisena, että pelakoista olisi iloa vielä pitkään!

Kasvihaaste, 21. kasvi

Karpaattienkello, Campanula carpatica.
Erikoinen perenna, valkoinen lajike on pysynyt paikallaan vuosikausia, mutta sininen on kadonnut aikaa sitten.

Ärsyttävä, kun ei leviä juuri ollenkaan, mutta kukat ovat todella suuret. Pitänee ostaa rinnalle lisää taimia, on sen verran yksinäinen ilmestys kukkapenkissa.

Sitkeä tapaus.

Kukkii ne sittenkin!

Pientä epäilystä oli, kun pistelin krassinsiemenet multiin. Oli niin kylmää ja valotonta, että epäilin, kerkiääkö kukkimaan ollenkaan.

Kuinkas kävikään, lämpöä tuli sen verran, että komea kukinta tulikin.

Ei kuulu lempiväreihin, mutta menköön nyt. Vaalea keltainen vielä menettelee, mutta oranssi on kyllä aika kamala.

On kyllä helpoimpia kasvatettavia, sopii siis minulle vallan mainiosti

Kasvihaaste 20. kasvi

Tällä kertaa on vuorossa alppiruusu eli Rhododendron catawbiense ´Grandiflora` eli tutummin puistoalppiruusu.
Taitaa olla yleisin alppiruusu, ainakin kun ihmisten pihoja katselee.
Toisaalta onhan se todella kestävä, mutta kasvaa aika isoksi.

Pihassani on neljä alppiruusua, joista kaksi on puistoalppiruusua ja loput joita en muista tai tiedä. Pitänee selvitellä!
Harmittaa vain turkasen lyhyt kukinta-aika!