Lemmy, Lemmy, Lemmy!

Ihanaa, taas on käyttöä Lemmyn kuvalle.

Sain hommattua liput joulukuun konserttiin, siis aivan mahtavaa! Toivoa vaan sopii, ettei keikkaa taas peruta. On meinaan viimeisiä tai peräti viimeinen kerta, kun Motörhead saapuu Suomeen.

Joulukuuhun on pitkä matka, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onpahan mitä odottaa.

Aivan huippua! En meinaa pysyä nahoissani...

Kasvihaaste, toinen kasvi

Kasvihaasteen toinen kuva on jouluruusu, Helleborus niger.

Lajikkeesta ei taas harmainta aavistustakaan. Kukka on aavistuksen limen värinen ja läpimitaltaan noin viisi senttiä.

Lajikkeita on nykyään vaikka kuinka paljon. Omaan pihaan sopisi roosanvärinen yksilö.

Kukkii tällä hetkellä, eli kuva on otettu 7.5. On kukkinut jo hetken aikaa ja nuppujakin on paljon.

Kasvihaaste, hulluutta! Ensimmäinen kasvi.

Sain järjettömän idean. Ajattelin kuvata jokaisen kasvin, mitä pihallani kasvaa. Samalla tietenkin kertoa kasvista tärkeimmät tiedot.

Ensimmäinen (1.)  kasvi.

Tämä on siis ihan ikioma haasteeni. Saanpahan itsellenikin selväksi mitä pihaan kuuluu. Kaikkia lajikkeita en muista millään, mutta apuja saa antaa!

Haasteeseen ei kuulu sipulikasvit. Ehkä.

Ensimmäinen kasvi on jonkin sortin köynnösruusu. Kukan koko on noin kolme senttiä. Kukka muistuttaa omenankukkaa. Väriltään aavistuksen vaaleanpunainen, toisin kuin kuvassa.

 Ruusu on melko piikitön ja korkeus noin kolmisen metriä. Ostin sen aikanaan nimettömänä alennusmyynnistä. Jos jollain on tietoa kyseisestä ruususta, viestiä kiitos! Harmi vaan, ettei se kuki joka vuosi. En ole raskinut kaivaa sitä ylös, sillä se on komea ilman kukintaakin.

Parasta keväässä

Rakas raparperini!

Keväässä on parasta juuri tuo kuvassa oleva. Siis kaikki mikä tunkee maanpinnalle.

Aina luule muistavansa kaiken, mutta onneksi niitä ylläreitä aina tulee ja toisaalta niitä pettymyksiäkin.

Toivoo, että joku ihanuus nousisi, muttei nouse kuitenkaan.

Viime keväänä rutisin suikeroalpin hyökkäyksestä. Luulin melkein voittaneeni taistelun, mutta piruvie, kyllä se on hengissä ja sitkeästi onkin. No, kitkemistä, kitkemistä ja kitkemistä, prkl!!

Niin, kuvassa on tietenkin raparperin alut. Rakastan raparperikiisselia yli kaiken. Viime vuonna rapsua tuli yli oman tarpeen. Pakko tunnustaa, että pakastimessa on niitä vieläkin.

Siis kiisselin tekoon!

Keltainen huhtikuu

Lumi on häipynyt ihan silmissä. No tänä aamuna oli kyllä maa valkoisena, mutta sulihan sekin nopeasti.

Mukavasti tuppaa ruohosipulia ruukusta. Se talvehtii hienosti ihan missä vaan. Tässä tapauksessa siis ruukussa.

Se on ainoita yrttejä mitä käytän tai viljelen. Persilja ja tinmjami ovat muut yrttisuosikkini. Niitäkin löytyy, ei ruukkuistutuksista, vaan ihan ryytimaasta.








Olen taas joutunut nöyrtymään keltaiselle. Tottakai synkän talven jälkeen keltainen piristää, vaikkei se väri edelleenkään ole suosikkivärejäni. Kestän tämän pienen hetken sitäkin! Oikeastaan muita värejä ei ole kovasti tarjollakaan. Helmililjoja kyllä löytyy, mutta ovat kovin valjun värisiä tähän hetkeen.
Helmililja on ihana!

Orvokkejakin olisi jo töissä, mutta niitä uppoisi tähän pihaan ihan liian paljon. Alennusmyyntiä odotellessa. Harvoin, tuskin koskaan, ostan normaalihinnalla yhtään mitään. Kovinkin rupuisista taimista saa pienellä hoidolla huippuhyviä.

Kevätkysely

Laitoin taas, viimekevään malliin, kyselyn lempikukastasi. Siis keväisestä kukasta.

Käykäähän äänestämässä! Äänestys löytyy sivun oikesta yläkulmasta. Palkintoja ei jaeta tälläkään kertaa.

Oma suosikkini on ja pysyy.

Lisää lunta ja koiravauvoja

Sanonta "uusi lumi on vanhan surma" pitänee toivottavasti paikkansa. En nyt tarkoita tuolla Fingerporin tavalla, vaan sillä perinteisellä.

Fingerporin huumori on parasta mitä tiedän. Saan hepulikohtauksia niitä lukiessani.

Harmittaa, ettei pihatöihin pääse ollenkaan  Pahimmissa paikoissa lunta on kumisaappaan varren verran. Mulla on pitkävartiset kumpparit...Ja lisää sataa koko ajan, ikävää.
 Työt alkaa pääsiäisen jälkeen ja vapaapäivät on kortilla. Jaksaako sitä pihahommia sitten tehdä millään innolla. Sen näkee sitten.

Perheeseen saapui pieni, naskalihampainen koiranpentu. Aika on mennyt sen kanssa touhutessa, ei ole ollut aikaa kirjoitella. Eipä sitä muista millaista härdelliä tuollainen karvakasa saa aikaiseksi. Kaikki saa kyytiä ja hampaat on kiinni milloin kädessä, pohkeessa, sukassa jne.

Täytyy kesällä ottaa rennosti ja katsella läpi sormien, mikäli tämä tapaus tykkää kaivella kuoppia pihaan. Ensimmäinen ei ollut kaivajatyyppiä, toinen taas oli. Onneksi sekin aikakausi menee ajallaan ohi. Kunpa vaan muistaisi kuinka pian!

Paljasta maanpintaa odotellessa!