Huvimaja

Huvimaja sai vihdoinkin värin. Kuten kuvasta ehkä erottaa, se on harmaa. Siihen sopii tietenkin hienosti vaaleanpunaiset pelargonit. Ikkunanpielet ja ikkunaristikot maalataan valkoisiksi, kunhan helle hieman hellittää. Toivottavasti ei ala sadekausi, että saataisiin maalausurakka valmiiksi.

Töissä on todella tuskallista olla kaksitoistatuntisia työpäiviä ja taivasalla koko päivä. Onpahan kiva rusketus ja blondaus ihan ilmaiseksi. Ei tietty saisi kitistä kuumuudesta, mutta kyllä mulle vähempikin riittäisi. Sitten kun räntää rätkyttää ja pihalla pitää tehdä töitä, muistelen kaiholla tuskaista kuumuutta, ehkä. Ainahan mielessä käy melanooman riski, mikä on ulkotyöläisen murheena, vaikka olisi minkälaiset kertoimet päällä. Aina jotain murhetta...

Kurjenmiekkoja

Kaikkea sitä löytääkin omasta pihastaan!

Rakastan kurjenmiekkoja, saksan- ja siperiankurjenmiekkoja. Niitähän on valtavasti eri lajikkeita. Tämmöiseen törmäsin takapihalla. Olen saanut taimia joskus asiakkaalta ja unohtanut kasvin täysin.

Väri ei todellakaan ole mitä parhain, keltainen on pannassa. Lajikkeesta en tiedä tuon taivaallista, pitäisi varmaan googlettaa taas, mutta väliäkös tuolla. Onneksi kasvaa takapihalla. Aika mielenkiintoisen näköinen tapaus!

Jos joku tietää lajikkeen, viestiä kiitos!

Purppuraheisiangervo

Tässä on taas näitä lempikasvejani. Tällä kertaa esittelyssä on purppuraheisiangervo ´Diabolo` eli lännenheisiangervon punalehtinen muoto. Pensas kukkii tällä hetkellä todella runsaasti, niinkuin kaikki muutkin kasvit. Eipä ole monena vuonna ollut moista kukintaa!

Pidän noista tummalehtisistä kasveista. Niitä ei pihasta vielä paljoakaan löydy. Purppuraheisiangervon lisäksi löytyy punalehtinen maksaruoho ja purppurakeijunkukka. Haaveissa olisi mustaselja ´Black Lace` ja töissä niitä olisi, mutta paikka on vielä hakusessa. Kunhan tästä piristyn ja työt hellittää, kerkiän kuokkimaan myös pihamaalla. On tätä kesää kai vielä jäljellä?

Pidän kuvahaasteesta taukoa ainakin heinäkuun. Ideanahan oli kuvata jotain muuta kuin puutarhajuttuja, mutta on sen verran paskat fiilikset, ettei kuvia vaan synny. Koiran kuolemasta tulee kaksi viikkoa, mutta ikävä on edelleenkin valtava. Tuskin tää ikävä koskaan hellittää, muuttaa vaan muotoaan.

Koiran kuolema

En ole saanut aikaiseksi haastekuvia, koska meidän rakas koira kuoli. Sairasti kuukauden verran imusolmukesyöpää. Oli tietty sairastanut pidempäänkin, mutta oireet huomattiin vasta kuukausi ennen kuolemaa. Tauti eteni todella nopeasti.
 On todella surullinen olotila, vaikka kuolema olikin odotettavissa piankin. Ei siihen kuitenkaan osaa valmistautua. Järkyttävä ikävä on pitkään.

Kunhan tästä pääsen jaloilleni, palaan ruotuun. Tuskin kuvahaaste nyt kuitenkaan maailman tärkein juttu on.