lauantai 30. maaliskuuta 2019

Tomaatteja, tomaatteja

No niin, kasvaahan ne. Viimeksi kirjoitin kuinka laitoin tomaatin viipaleen kasvamaan purkkiin. Olin ihan varma, ettei sieltä mitään nouse, mutta väärässä olin.

Ei ole odotettavissa runsasta satoa, mutta jos tämä on näin helppoa, ensi keväänä vähän isommat viljelykset.


perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tomaattitarhuri


Pitihän sitä tätäkin kokeilla. Mehikasveista toinenkin heitti henkensä, joten ruukku multineen jäi vaille kasvia.
Muistin tämän tomaatinkasvatuskikan. Tarvitaan ylikypsä, kotimainen luomutomaatti, siitä viipale multaan ja avot!
En voi vannoa luomun nimeen, enkä ylikypsyyteen. Kotimainen taitaa olla. Jännitellään nyt sitten, tapahtuuko mitään. Jos tapahtuu, niin milloin.
Jännitystä elämään!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Aloe vai agave




Viimeksi oli puhetta mehikasveista ja niiden hengissä selviämisesta. Toinen mehikasvi, joka pelastautui hukkumiselta on myös uudelleen istutettu.

En ole mikään ekspertti viherkasvien kanssa. Muistin, että ns. vierashuoneessa on vanha perintökasvi. Onko se aloe vai agave? Tai aaloe vai agaave.

Kasvilla on hurjan paljon ikää. Sain sen kummitädiltäni vuonna 2004, kun hän muutti palvelutaloon. Siellä se tuskin olisi hoitoa saanut, kun eivät näemmä hoida edes asukkaita.

Sitä ennen olin katsellut kasvia jo lapsena. Iäkäs tapaus.






Jonkun ihmeen vuoksi olen saanut tuon säilymään hengissä. Totuus on se, että mitä vähemmän kasveja hoitaa, sen varmemmin ne pysyvät hengissä.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Uudelleen istutus

Jouluksi tekemäni mehikasvi-istutus tuli tiensä päähän eli yksi kuoli ja kaksi muuta pääsi uusiin multiin.

Mehikasvithan on todella helppohoitoisia, mutta onnistuin silti tappaman siis hukuttamaan yhden poloisen.

Pidetään peukkuja, että tässä kävisi hieman paremmin.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Hullut paavalit!







Keväisin ostan usein paavalinkukkia, vaikka niitä on tarjolla läpi vuoden. Kirjoitinkin niistä aiemmin.

Nämä yksilöt kukkivat aivan hurjasti. Uutta kukkaa pukkaa koko ajan, ihanaa!


Esikot ovat toinen perinteinen kevään kukka, mutta niiden kukinta ei kestä läheskään niin kauaa kuin paavaleitten.

Onneksi lumi hupenee ihan silmissä, tosin uuttakin taitaa tulla vielä, pakkasista puhumattakaan. Tärkeintä on kuitenkin se,että päivä on jo selkeästi pidempi.

Viikonloppu oli upea!

lauantai 2. helmikuuta 2019

Pitääkö olla huolissaan


No ei pidä olla huolissaan, ehkä. On ihanaa, kun on lunta, määrästä en nyt ole ihan varma, onko se ihanaa.
 Mun uusi kukkamaa on täysin lumen peitossa. Joo sehän on hyvä, toivottavasti viihtyvät lumen syleilyssä. Täällä meidän mailla on paljon peuroja ja rusakkoja. Paksu lumipeite  suojaa mukavasti kasveja näiltä ahmateilta. Mitä tuhoja myyrät tekevät lumen suojissa, onkin sitten toinen juttu.

Suurin murhe on se, että tämä on koilliseen ja puitten varjostama alue. Aurinko näyttäytyy, jos näyttäytyy, puolen päivän tienoilla. Siis kesällä.

Puutarhan hoito on täynnä yllätyksiä, useimmiten ikäviä sellaisia. No joskun jotain positiivistakin voi tulla eteen. En nyt ihan heti muista milloin.
Jännitystä elämään. Päivä on kuitenkin jo pidentynyt huomattavasti.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Kevään tuntua





Taitaa olla liian aikaista toivoakevään tuloa. Aurinko kurkisteli pitkästä aikaa, tai oikeastaan sehän paistoi pilvettömältä taivaalta! Heti tulee kevätfiilis, kun päiväkin pitenee vauhdilla.

Kynttilöistä osa joutaa varastoon odottamaan syksyn pimeitä. Kaupasta ostin ensimmäisen paavalinkukan, kun esikoita ei vielä ollut. Lapsuudenkodissa meillä oli aina paavaleita ja vieläkin pidän niistä. Se ei onneksi ole mikään kertakäyttökasvi, vaan sen saa kukkimaan jatkuvasti. Hetken se ottaa sen uusintakukinnan kanssa, mutta kukkii kuitenkin.

On se kumma, ettei koskaan löydy kotoa sopivaa ruukkua! Joka paikka pursuaa erimallisia ja -kokoisia ruukkuja, mutta ei koskaan sopivaa.

Täytyy poiketa taas Ikeaan ostoksille, tosin pelkän ruukun kanssa tuskin sieltä pääsen pihalle.