maanantai 1. heinäkuuta 2019

Pinkkiä puutarhaan

Onpa aika mennyt nopsaan, taas. En ole kerinnyt kirjoitella pitkään aikaan. Töitä on on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Olen käynyt vaan kotona nukkumassa. Nyt helpottaa!

Miljoonakello, japaninkello, pikkupetunia

Tänä kesänä päätin, että kesäkukat, mitä mahdollisesti laitan, ovat vaaleanpunaisia tai pinkkejä. Onhan nuo värit lempivärejäni.
Siispä ruukkuihin pääsi kerrattukukallinen miljoonakello, sekä vuosia unholassa olleet verbena ja keijunmekko.
Keijunmekko, jota myös kikkelikukaksi sanotaan.


Verbena, rautayrtti

En muistanutkaan, kuinka kestävä, helppo ja kaunis tuo verbena onkaan. Kukkaa tulee aina vaan enemmän ja kestää hienosti paahdetta. No paahdetta ei nyt kummemmin ole ollut, mutta jos joskus....

Keijunmekko on kaikessa helppoudessaan parhaita köynnöskasveja. Kasvaa metritolkulla ja kestää myös syksyn pakkaset. Vaikka keijunmekko on kesäköynnös, sen voi talvettaa viileässä paikassa. Olen onnistunut säilyttämään sen hengissä kerrostalon pimeässä ja kosteassa kellarissa.
Nyt taidan yrittää uudelleen, on onneksi viileä ja valoisa autotalli. 

Lisää vaaleanpunaisia juttuja myöhemmin. Jos sitä nyt olisi hieman enemmän aikaa tähän harrastukseen.

torstai 9. toukokuuta 2019

Sipulit esikasvatukseen

Tarkennuksena otsikkoon, siis kukkasipulit multiin.
Nämä mun kasvatukset saa koomisia piirteitä aina, senpä takia en juurikaan mitään viljele tai kasvata.

Rakastan liljoja ja kerrankin sain tilattua netistä muutamia kymmeniä sipuleita. Mieluummin istuttaisin liljan sipulit jo syksyllä, mutta ei niitä ole kovin hyvin syksyllä kaupan.

Olin vienyt kaikki tyhjät taimipurkit puutarhalle, eikä ollut mitään purkkeja kotona, enkä muistanut koskaan ostaa mitään. Niinpä meillä juotiin maitoa ahkerasti, etta sain edes osan sipuleista esikasvatukseen. Haluan nimittäin osan ruukkuihin mahdollisimman pian.
Toivottavasti muistan edes kastella istutuksiani joskus. Taustalla näkyy osa tomaattisadosta. Kauheita hujoppeja ovat.

Puutarhahommat syö taas kaiken ajan, siis leipätyö ja siihen vielä omat pihahommat. Kiirettä pukkaa, mutta yritän kirjoitella useammin.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Tomaatteja, tomaatteja

No niin, kasvaahan ne. Viimeksi kirjoitin kuinka laitoin tomaatin viipaleen kasvamaan purkkiin. Olin ihan varma, ettei sieltä mitään nouse, mutta väärässä olin.

Ei ole odotettavissa runsasta satoa, mutta jos tämä on näin helppoa, ensi keväänä vähän isommat viljelykset.


perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tomaattitarhuri


Pitihän sitä tätäkin kokeilla. Mehikasveista toinenkin heitti henkensä, joten ruukku multineen jäi vaille kasvia.
Muistin tämän tomaatinkasvatuskikan. Tarvitaan ylikypsä, kotimainen luomutomaatti, siitä viipale multaan ja avot!
En voi vannoa luomun nimeen, enkä ylikypsyyteen. Kotimainen taitaa olla. Jännitellään nyt sitten, tapahtuuko mitään. Jos tapahtuu, niin milloin.
Jännitystä elämään!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Aloe vai agave




Viimeksi oli puhetta mehikasveista ja niiden hengissä selviämisesta. Toinen mehikasvi, joka pelastautui hukkumiselta on myös uudelleen istutettu.

En ole mikään ekspertti viherkasvien kanssa. Muistin, että ns. vierashuoneessa on vanha perintökasvi. Onko se aloe vai agave? Tai aaloe vai agaave.

Kasvilla on hurjan paljon ikää. Sain sen kummitädiltäni vuonna 2004, kun hän muutti palvelutaloon. Siellä se tuskin olisi hoitoa saanut, kun eivät näemmä hoida edes asukkaita.

Sitä ennen olin katsellut kasvia jo lapsena. Iäkäs tapaus.






Jonkun ihmeen vuoksi olen saanut tuon säilymään hengissä. Totuus on se, että mitä vähemmän kasveja hoitaa, sen varmemmin ne pysyvät hengissä.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Uudelleen istutus

Jouluksi tekemäni mehikasvi-istutus tuli tiensä päähän eli yksi kuoli ja kaksi muuta pääsi uusiin multiin.

Mehikasvithan on todella helppohoitoisia, mutta onnistuin silti tappaman siis hukuttamaan yhden poloisen.

Pidetään peukkuja, että tässä kävisi hieman paremmin.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Hullut paavalit!







Keväisin ostan usein paavalinkukkia, vaikka niitä on tarjolla läpi vuoden. Kirjoitinkin niistä aiemmin.

Nämä yksilöt kukkivat aivan hurjasti. Uutta kukkaa pukkaa koko ajan, ihanaa!


Esikot ovat toinen perinteinen kevään kukka, mutta niiden kukinta ei kestä läheskään niin kauaa kuin paavaleitten.

Onneksi lumi hupenee ihan silmissä, tosin uuttakin taitaa tulla vielä, pakkasista puhumattakaan. Tärkeintä on kuitenkin se,että päivä on jo selkeästi pidempi.

Viikonloppu oli upea!