Kasvihaaste, 50. kasvi

Kasvihaasteessa on menossa jo 50. kasvi ja aika paljon on vielä tulossa.

Vuorossa pallohortensia, Hydrangea arborescens ´Annabelle`.

Tämä kyseinen yksilö on ollut vähän huonossa hapessa, eikä ole kukkinut montaakaan kertaa. Nyt raukka on tehnyt vain yhden kukan.

Pihan hoito on jäänyt tänä vuonna todella vähiin. Töitä on ollut ihan hirveästi. Toivottavasti ensi vuonna tilanne korjaantuu.

Kasvihaaste, 49. kasvi

Kiinanlaikku silputtuna. Roinaa noin metrin pino!

Kiinanlaikkuköynnös, Actinidia kolomikta.

Kasvihaasteessa siis köynnös pitkästä aikaa.

Se oli kasvanut aivan liian  suureksi, joten pätkäsin sen ihan lyhyeksi. Täytyy myöntää, että vähän hirvitti. Toivottavasti lähtee keväällä kasvuun. Jos ei lähde, ostanpa uuden.

 Yllätys oli melkoinen, kun löysin hedelmän, kiivin.
Voi olla, että niitä oli enemmänkin, mutta en älynnyt edes etsiä niitä.

Onhan tuo kasvanut ainakin kymmenen vuotta paikallansa.
vasta viime vuosina on riehaantunut kunnolla kasvuun.

Kiinanlaikkuköynnös on mahtava kasvi, kaikinpuolin.




Olin vaan istuttanut sen huonoon paikkaan, jossa kasvaa perennoja. Se peittii alleen kaiken muun.


Yritän vielä siirtää sitä, mutta juurakko on aivan valtava. Jos se lähtee keväällä kasvuun, täytyy miettiä sille jokin kehikko tai johdattaa se pois perennapenkistä.

Pinkki!

Lisää lempiväreistä.

Vaaleanpunainen, pinkki ja kaikki siniseen taittavat punaisen sävyt käyvät sekä pihaan että vaatekomeron sisältöön. Huulipunasta puhumattakaan.

Pihassa on juuri näitä värejä/sävyjä. Pidän kylmistä väreistä eli kaikki siniseen taittavat ovat kylmiä värejä.

Joskus vuosikymmeniä sitten kävin värianalyysissä. Täytyy myöntää, että hämmästykseni oli melkoinen, kun selvisi, että olen aina pukeutunut "oikeisiin" väreihin.

 Värit ovat olleet aina noita kylmäsävyisiä värejä. Lapsesta lähtien.
Toisaalta se kyllä helpottaa, kun tietää mitkä värit sopivat oman ihon sävyyn. Jos sillä nyt mitään merkitystä loppujen lopuksi on!

Pääasia, että elämässä on väriä.

Kasvihaaste, 48. kasvi

Päivänlilja, Hemerocallis Hybrida-ryhmä, ´Stella de Oro`.

Ei kuulu taaskaan lempiperennoihin, siis värinsä puolesta. Olen kaivanut näitä maasta, mutta aina niitä vaan jostain putkahtelee.

Pihassa pitäisi olla muitakin lajikkeita, mutta voi olla, että talvi on vienyt ne.

En tiedä mistä tuo keltaisen värin ällöäminen on oikein peräisin. Vaaleankeltainen on kyllä ihan ok.

Vihreä, lempivärini

Kuinka tärkeitä värit ovat meille? Usealle ne eivät merkitse juurikaan mitään. Minulle kylläkin.

Olen lapsesta asti pitänyt väreistä. Rakastan piirtämistä, voimakkaita värejä.

Lempivärini on aina ollut vihreä. Onkohan siinä ollut jotain ennettä tulevalle uralle... Tokihan puutarhuri pitää vihreästä, vaikkei vihreä olisikaan.

Ensimmäinen oma huoneeni oli vihreä. Vihreä muovimatto, joka vaihtui myöhemmin parkettiin...
Tapettina vihreitä apiloita. Lapsuudenkodissa oli myös katto tapetoitu. Apiloita siis kattoa myöten!

Vanhoissa valokuvissa olen usein jonkinsortin vihreissä vermeissä. Tosin 70-80 -luvuilla vihreän sävyt olivat aika synkkiä.
Tänään vaatekaapin vihreät ovat paljon heleämpiä ja voimakkaampia.
Kotona ja mökillä on aika paljon vihreää myös sisällä!

Maljaköynnöksen lumoissa

Olen monena kesänä miettinyt maljaköynnöksen (Mandevilla) hankintaa.

Nyt sitten hankin vaaleanpunaisen sellaisen. Se onkin aivan hurmaava köynnös.
 Yllättävän hyvin on kestänyt nämä hurjat rankkasateet.
Nuppuja on vaikka kuinka paljon vielä!


Sen voisi ottaa talveksi huonekasviksi, mutta usein kun ottaa kesän ulkona viettäneen kasvin sisälle, se rupee vimaan huonosti.
Luulen, että kippaan sen kompostiin, ellei hyvää valoisaa paikkaa löydy sisätiloista.

Kasvihaaste, 47. kasvi

Kasvihaasteessa välillä taas pensaita.

Vuorossa on tummakeijuangervo, Spiraea japonica ´Manon`.

Pensas on kuin tavallinen keijuangervo, mutta kukinnaltaan ja lehdistöltään selkeästi tummempi.

Täytyy sanoa, että on paljon kauniimpi, ainakin oman silmään.

Kestää yhtälailla alasleikauksen tarvittaessa ja leviää kohtuullisesti.