Kasvihaaste, 56. kasvi

Perennaa eli keltapeippi, Lamium galeobdolon. Aivan hurjasti leviävä, keltakukkainen perenna. Kukinta on aika vaatimaton, koristearvo onkin lehdissä.

Viihtyy periaatteessa missä vaan. Pitää huomioida sen voimakas leviäminen, ettei se peitä alleen heikompia kasveja.

Käytetään paljon kesäkukkaistutuksissa ja sieltä se omaan pihaan on jalkautunut. Oikeastaan se on ihan kaunis!

Kirppismietteitä

Olen aina vähän karsastanut kirpputoreja. Ajatus toisen ihmisen käytetystä ja todennäköisesti likaisesta vaatteesta ei oikein sytytä.

Nyt kuitenkin elämäni ensimmäisen kerran vuokrasin kirppispöydän. Kotona oli perusteellinen siivous ja kaikenlaista tavaraa ja vaatetta jouti pois nurkista.

Yleensä olen vienyt Pelastusarmeijalle, mutta tulevaisuudessa suunnitteilla oleva kallis matka pisti ahneeksi.

Pieniä vakoilureissuja eri kirppiksille, että osaisi edes vähän hinnotella oikein.

Halvalla ja vielä halvemmalla piti myydä. En tosin kuvitellut tällä keinolla rahaa tulevan kuin muutamia ropoja. Totuus oli juurikin sitä. Viikon myynti kattoi nippanappa pöytävuokran. Myytävää pitää olla paljon, että saa kulut katettua.

Ehkä ei kannata lannistua vielä. Mietin onko suuri hallikirppis parempi vai huonompi kuin pieni paikka. Isoissa halleissa tavaraa on niin paljon, ettei ihmisillä riitä mielenkiintoa tutkia kaikkia pöytiä. Pienissä paikoissa ehkä tutkitaan tarjontaa tarkemmin. Voi olla että olen totaalisen väärässä.

Tottakai laatua ostetaan, mutta senkin pitää olla halpaa. Kaikenlaista roinaa on myynnissä, varmasti ihan hyvääkin. Vähän kahden vaiheilla tässä ollaan, otanko lisäviikkoja vai vienkö Pelastusarmeijaan.

Kasvihaaste. 55. kasvi

Vaihteeksi taas pensaita, Hydrangea paniculata ´Preacox` eli kuutamohortensia.

Hortensia yleisesti ovat ihania ja helppoja pensaita. Viihtyvät pääosin hieman varjossa ja eivät vaadi leikkaamista. Tottakai saa leikata, jos siltä tuntuu!

Nykyään on tarjolla aivan valtava valikoima upeita hortensioita, eikä kaikki ole valkoisia.

Taidan ensi keväänä vähän siirrellä taas kasveja ja hommata muutaman uuden hortensian. Tein töissä ensi kevään tilauksia ja johan sormet syyhyää, kun selaa tilauslistoja!

Onneksi talvi on välissä, että kerkiää vähän miettiä uudestaan pihakuvioita.

Kukkasipulit, maahan!

Nyt alkaa olemaan aika istuttaa kukkasipulit maahan. Aika pitkään on ollut lämmin ja nyt toivottavasti ilmat viilenee, että uskaltaa istuttaa.

Viime talvi vei kaikki kukkasipulit, Ei noussut yhtikäs mitään!

En laita tänä syksynä muuta kuin nuo keväiset helmililjat, joita onkin aika paljon.

Myyriä näkyy olevan ehkä enemmän kuin viime vuonna, joten tulppaaneita on turha edes ajatellakaan. Narsissit ei kelpaa myyrille, mutta laiskuus on nyt sitä luokkaa, että narskut jääköön kauppaan. Jos edes saisi nuo helmililjat maahan...

Hyväksi testattu keino torjua myyriä, on ripotella kanankakkaa maahan. Tämä tietenkin vasta sitten, kun kasvu on loppunut ja maa routaantuu.

Kasvihaaste, 54. kasvi

Taas näitä yllätysperennoja!

 Tai ei nyt niin kauheita ylläreitä. Olenhan noita joskus istuttanut. Ovat vaan olleet teillä tietymättämillä.

Malvalta tuo näyttää, myskimalva, Malva moschata.
Sehän siementää mukavasti ja mielestäni todella kaunis perenna.

Suurina kasvustoina on todella upea ilmestys. Omassa pihassa on taimi siellä, toinen täällä.

Jos ilmat jatkuu tämmöisinä, pitäisi varmaankin vähän siirrellä kasveja. Kun vain saisi aikaiseksi. Pihahommat rupee jo välillä tympimään.

Kasvihaaste, 53. kasvi

Konnanyrtti, Chelone obliqua, tarkemmin liilakonnanyrtti.

Tämä on veikeä perenna, kukkii mahtavasti myöhään syksyllä ja leviää hillitysti, mutta varmasti.

Olen aikasemminkin kirjoittanut tästä. Juurakko on penteleen iso ja vahva. Sen jakamiseen tarvitaan voimaa ja ärräpäitä, eikä terävä lapiokaan ole haitaksi.

Suosittelen!

Kasvihaaste, 52. kasvi

Kasvihaasteessa jokapaikan perenna, neidontata. Fallopia japonica var. compacta on helppo perenna, joka kasvaa periaatteessa missä vaan.

Ei se kauneudellaan loista, mutta peittää hankalia paikkoja hyvin.

Omassa pihassa tatar kasvaa koirien pissapaikalla. Siitä huolimatta se jaksaa kasvaa, eikä ole moksiskaan lirittelystä.
Taimimyymälöissä sitä ei kovin usein näy. Tattaret ovat monen mielestä rikkaruohon maineessa. Pihassa pitäisi olla joku muukin tatar, mutta on tainnut häipyä, koska en ole siihen törmännyt. Harmi.

Syksyn sävel

On kai se uskottava, että syksy saapuu. Saa saapuakin, rakastan pimeitä iltoja ja kynttilän loimotusta.

Toiveena olisi vähäsateinen ja lämmin syksy.

Kesäkukat on parhaimmillaan, mutta kohta tekee jo mieli vaihtaa syksyn kukkiin. Luulen, että tyydyn vaan callunoihn ja lankaköynnöksiin.

Tuntuu turhalta tuhlata rahaa kalliisiin kukkaistutuksiin, jos talvi tuleekin yllättäen ja kaikki hienoudet jäävät lumen alle.

Nyt nautitaan vielä kesäkukista!

Kasvihaaste, 51. kasvi

Kasvihaasteessa on minun mielestäni rikkaruoho, piisku, Solidago.

Sitä en tiedä mikä piisku se on. Sain sen aikoinaan pionin mukana, samassa purkissa. Valitettavasti.

Muina vuosina olen kitkenyt sitä ahkerasti, jotta pioni on päässyt kasvamaan. Kuten olen aiemmin todennut, tämä kevät ja kesä on ollut pihan hoidon kannalta huono. Töitä on ollut ihan liikaa ja energia ja aika ei kertakaikkiaan ole riittänyt pihamaalle.

Niinpä piisku on vallannut alaa ihan liikaa, joten lapiohommiksi menee syksyllä. On se varmaan ihan hieno kasvi paikassa, jossa se saa kasvaa valtoimenaan. Ei minun pihassa kuitenkaan. Ja se väri!!

Toivon pitkää ja lämmintä ja tietenkin vähäsateista syksyä, että saisin pihaa edes hieman mallilleen.

Kasvihaaste, 50. kasvi

Kasvihaasteessa on menossa jo 50. kasvi ja aika paljon on vielä tulossa.

Vuorossa pallohortensia, Hydrangea arborescens ´Annabelle`.

Tämä kyseinen yksilö on ollut vähän huonossa hapessa, eikä ole kukkinut montaakaan kertaa. Nyt raukka on tehnyt vain yhden kukan.

Pihan hoito on jäänyt tänä vuonna todella vähiin. Töitä on ollut ihan hirveästi. Toivottavasti ensi vuonna tilanne korjaantuu.

Kasvihaaste, 49. kasvi

Kiinanlaikku silputtuna. Roinaa noin metrin pino!

Kiinanlaikkuköynnös, Actinidia kolomikta.

Kasvihaasteessa siis köynnös pitkästä aikaa.

Se oli kasvanut aivan liian  suureksi, joten pätkäsin sen ihan lyhyeksi. Täytyy myöntää, että vähän hirvitti. Toivottavasti lähtee keväällä kasvuun. Jos ei lähde, ostanpa uuden.

 Yllätys oli melkoinen, kun löysin hedelmän, kiivin.
Voi olla, että niitä oli enemmänkin, mutta en älynnyt edes etsiä niitä.

Onhan tuo kasvanut ainakin kymmenen vuotta paikallansa.
vasta viime vuosina on riehaantunut kunnolla kasvuun.

Kiinanlaikkuköynnös on mahtava kasvi, kaikinpuolin.




Olin vaan istuttanut sen huonoon paikkaan, jossa kasvaa perennoja. Se peittii alleen kaiken muun.


Yritän vielä siirtää sitä, mutta juurakko on aivan valtava. Jos se lähtee keväällä kasvuun, täytyy miettiä sille jokin kehikko tai johdattaa se pois perennapenkistä.

Pinkki!

Lisää lempiväreistä.

Vaaleanpunainen, pinkki ja kaikki siniseen taittavat punaisen sävyt käyvät sekä pihaan että vaatekomeron sisältöön. Huulipunasta puhumattakaan.

Pihassa on juuri näitä värejä/sävyjä. Pidän kylmistä väreistä eli kaikki siniseen taittavat ovat kylmiä värejä.

Joskus vuosikymmeniä sitten kävin värianalyysissä. Täytyy myöntää, että hämmästykseni oli melkoinen, kun selvisi, että olen aina pukeutunut "oikeisiin" väreihin.

 Värit ovat olleet aina noita kylmäsävyisiä värejä. Lapsesta lähtien.
Toisaalta se kyllä helpottaa, kun tietää mitkä värit sopivat oman ihon sävyyn. Jos sillä nyt mitään merkitystä loppujen lopuksi on!

Pääasia, että elämässä on väriä.

Kasvihaaste, 48. kasvi

Päivänlilja, Hemerocallis Hybrida-ryhmä, ´Stella de Oro`.

Ei kuulu taaskaan lempiperennoihin, siis värinsä puolesta. Olen kaivanut näitä maasta, mutta aina niitä vaan jostain putkahtelee.

Pihassa pitäisi olla muitakin lajikkeita, mutta voi olla, että talvi on vienyt ne.

En tiedä mistä tuo keltaisen värin ällöäminen on oikein peräisin. Vaaleankeltainen on kyllä ihan ok.

Vihreä, lempivärini

Kuinka tärkeitä värit ovat meille? Usealle ne eivät merkitse juurikaan mitään. Minulle kylläkin.

Olen lapsesta asti pitänyt väreistä. Rakastan piirtämistä, voimakkaita värejä.

Lempivärini on aina ollut vihreä. Onkohan siinä ollut jotain ennettä tulevalle uralle... Tokihan puutarhuri pitää vihreästä, vaikkei vihreä olisikaan.

Ensimmäinen oma huoneeni oli vihreä. Vihreä muovimatto, joka vaihtui myöhemmin parkettiin...
Tapettina vihreitä apiloita. Lapsuudenkodissa oli myös katto tapetoitu. Apiloita siis kattoa myöten!

Vanhoissa valokuvissa olen usein jonkinsortin vihreissä vermeissä. Tosin 70-80 -luvuilla vihreän sävyt olivat aika synkkiä.
Tänään vaatekaapin vihreät ovat paljon heleämpiä ja voimakkaampia.
Kotona ja mökillä on aika paljon vihreää myös sisällä!

Maljaköynnöksen lumoissa

Olen monena kesänä miettinyt maljaköynnöksen (Mandevilla) hankintaa.

Nyt sitten hankin vaaleanpunaisen sellaisen. Se onkin aivan hurmaava köynnös.
 Yllättävän hyvin on kestänyt nämä hurjat rankkasateet.
Nuppuja on vaikka kuinka paljon vielä!


Sen voisi ottaa talveksi huonekasviksi, mutta usein kun ottaa kesän ulkona viettäneen kasvin sisälle, se rupee vimaan huonosti.
Luulen, että kippaan sen kompostiin, ellei hyvää valoisaa paikkaa löydy sisätiloista.

Kasvihaaste, 47. kasvi

Kasvihaasteessa välillä taas pensaita.

Vuorossa on tummakeijuangervo, Spiraea japonica ´Manon`.

Pensas on kuin tavallinen keijuangervo, mutta kukinnaltaan ja lehdistöltään selkeästi tummempi.

Täytyy sanoa, että on paljon kauniimpi, ainakin oman silmään.

Kestää yhtälailla alasleikauksen tarvittaessa ja leviää kohtuullisesti.

Kasvihaaste, 46. kasvi

Tässä yksi murheenkryyni, jättipoimulehti, Alchemilla mollis.

Se tuntuu kasvavan aina väärässä paikassa, yleensä liiassa auringossa ja kuivassa paikassa.

Periaatteessa se on hieno perusperenna, mutta se ei ole löytänyt omaa paikkkansa puutarhassa. Siirrän sen aina muka parempaan eli varjoisempaan paikkaan, mutta tarpeeksi kosteaa paikkaa ei tunnu löytyvän.

Tontti on kivikkoinen ja aika kuiva. Sitkeää kangasmaastoa.
Kohopenkkejä pitää rakentaa, jos haluaa kunnon kasvualustoja. Plääh!

Kaikenmaailman kesäheiniä!

Jokaisen puutarhurin murhe lienee rikkakasvit. Ainakin luulisin  niin.

Omassa pihassa kasvaa ihan hulluna vesiheinä eli kauniimmin pihatähtimö, Stellaria media. Olen menettänyt hermoni niihin! Onneksi niitä on kohtuullisen helppo nyppiä, mutta nepä kasvaa vauhdilla takaisin.

Myrkkyjen käyttöä, toisin sanoen glyfosaattien, pyrin välttämään lähinnä ruohoa mutustavien koirien takia. Neudorffin torjunta-ainetta olen kokeillut, mutta kokenut sen aika tehottomaksi.

Olen kyllä tietoinen, että vesiheinä sopii salaatteihin, mutta jotenkin vihasuhde siihen on niin voimakas, että kompostiin joutaa!

Onnekseni olen välttynyt voikukkaharmilta. mutta kaikenmaailman kellokukkia tuppaa kasvamaan vähän joka nurkalla. Vuosien myotä olen jopa oppinut pitämään niistä. Värihän sopii pihaani mitä parhaiten.                                                                                        

Kasvihaaste, 45. kasvi

Kasvihaaste jatkuu perennoilla.
 Vuorossa on pikkutöyhtöangervo, Aruncus aethusifolius.

On kyllä todella sitkeä sissi!

 Hävitin sen rakennuksen tieltä, mutta sieltä se tunkee joka kolosta. Ei haittaa, sillä se sopii juuri siihen, mistä tunkeekin.


Leviää hanakasti, taidanpa siirtää sitä muuallekin. Nykyinen kasvupaikka on aavistuksen lian aurinkoinen, sillä se viihtyisi paremmin puolivarjossa. Kukinta kestää paljon kauemmin varjoisemmassa paikassa.

Kasvihaaste, 44. kasvi

Perennoja välillä, tähkäkeijunkukka, Heuchera cylindrica ´Greenfinch`.

 Tämä on aika viehättävä perenna, sitä ei kovin usein näe taimimyymälöissä. Harmi, sillä se on keijunkukista parhaimman värinen, siis kukinnaltaan. Tämä on siis vain minun mielipiteeni!

Mukavaa, että se on selvinnyt talven jäljiltä. Samoin kuin muutkin keijunkukat. Niistä lisää myöhemmin.

Tuntuu, että vasta nyt piha rupee kukoistamaan, jos nyt niin voi sanoa...aika paljon paljasta on, mutta ne mitkä on hengissä, voivat loistavasti.

Kasvihaaste, 43. kasvi

Kasvihaasteessa jatketaan ruusuilla. Vuoron saa ihan perinteinen juhannusruusu.

Nimensä mukaisesti kukkii suurinpiirtein juhannuksen tienoilla. Kukinta kestää valitettavan lyhyen ajan.

Tämäkään ei kuulu suosikkeihini, mutta en aio sitä pihasta hävittääkään.

John Davis parhaimmillaan

Eipä siinä kauaa kestänyt, kun nuput ovat upeassa kukassa!

Kosteaa ja lämmintä keliä.

Aivan ihana, kukinto ei ole järin suuri. Vähän samanlaisen oloinen teresanruusun kanssa, mutta teresa on paljon suurempi kukinnaltaan.

Vaikken olekaan ruusufani, mutta luulen, että näitä kanadalaisia voi päästä meidän pihaan enemmänkin.

Kasvihaaste, 42. kasvi

Kasvihaasteessa on tällä kertaa ruusu, pilariruusu John Davis.



Kuva on vähän liian aikaisin otettu, koska kukka on kovin nuppuinen vielä. Laitan parempia, kunhan kerkiän sitten h-hetkellä.



Ruusut ei ole mitään suosikkikasvejani, mutta nuo kanadalaiset omajuuriset ovat todella kestäviä ja helppoja ruusuja.

Värihan on mitä parhain!

Pupunruokaa

En ole kasvissyöjä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Syön kasvislisukkeita ruokien kanssa, liharuokien kanssa.

Täytyy myöntää ennakkoluuloni kasvisruokiin. Harvemmin tulee tehtyä pääruuaksi pelkkää kasvisversiota. Kuten sanoin lisukkeena menee.

Rakastan kaaleja, kaikenlaisia ja kaikissa muodoissa. Erityismaininnan saa juustolla kuorrutettu kukkakaali ja hapankaali. Hapankaali käy ihan miten vaan valmistettuna. Nyt otin töistä ruukkuun kasvamaan viime vuosien trendikaalia, lehtikaalia. Hieman googletin sen käyttöä ja ohjeita olikin aika paljon....

Voi olla, että kaali jää vain koristamaan yrttiruukkua, onhan se hyvä lisukekasvi vaikka kesäkukkien joukkoon.

Jos innostun syksyllä siitä jotain värkkäämään, kuulette kyllä! Jotain superhelppoja reseptejä saa antaa!! En ole mikään virtuoosi keittiössä.

Suloisia neilikoita humalan kera

Niinkuin olen jo aiemmin muistaakseni kertonut, etten laita tänä kesänä lainkaan pelargoneja. Nyt onkin keksittävä tilalle jotain muuta kaunista.

Pelakat ovat todella helppoja, mutta jos tuleekin sateinen kesä, ne eivät jaksa kukkia ja menevät rumaksi pian.

Löysinkin mukavan suloisen kesäneilikan (Dianthus). Tämä pienikukkainen somistus kukkii aurinkoisella paikalla. Kukinto kestää todella pitkään ja uutta nuppua pukkaa koko ajan.

Kaveriksi laitoin kirjomaahumalaa, josta pidän erityisesti. Se sopii niin moneen kesäkukkaistutukseen!

Kasvihaaste 41. kasvi

Pihaesikko, primula veris. Kasvihaasteessa on ennenkin ollut esikko, mutta eri lajiketta.  

Tänä keväänä sitä lilaaa esikkoa ei olekaan näkynyt. Tämä keltainen rumilus sensijaan nostaa päätään monessakin paikassa.

En todellakaan pidä siitä!

Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!

Orvokkeja

Nyt kun piha on aika karu, on mukava laittaa alkukesän kukkia väripilkuiksi.

Olen aina rakastanut orvokkeja, joten niitä on aika monessa purkissa ja penkissä.

Tänä vuonna en laita ollenkaan pelargoneja kesäksi. Ihastuin viime vuonna siniviuhkaan, joten sitä tulee olemaan kaikkialla!

Odottelen vielä tovin, sillä kylmiä öitä voi vielä
tulla.









Orvokkeja on tarjolla vaikka minkä värisiä. Keltainen on tietenkin pannassa, mutta sinisen sävyt käyvät hyvin.

 Vaaleanpunainen orvokki olisi tietenkin se paras. Ihan perinteisen vaaleanpunaista en ole vielä löytänyt, mutta tuo yllä oleva saa kelvata.

Ärräpäitä puutarhasta

Olen aiemmin päättänyt, etten ota paineita  puutarhanhoidosta. Ensinnäkin siksi, että olen koko kasvukauden tiiviisti töissä. Toiseksi siksi, että koirat mylläävät pihaa jonkun verran.

Nyt kyllä ketuttaa kaikesta huolimatta. Talvituhot on luultua suuremmat.

Kaikkea en ole kerinnyt tutkimaan ja osan kohdalla elättelen toiveita kasvuunlähdöstä.


Kaikki matalat katajat on menetetty.

Se ei oikeastaa suuremmin harmita, koska en niistä erityisemmin pidä.
Suurempi murhe on valtavan kokoinen
seppelvarpu. Siinä on muutamia silmuja aukeamassa, mutta toivottoman näköinen risukasa se on. Onpahan kasvihaasteessa yksi pensas vähemmän, haasteeseen asti se ei vielä kerinnyt. Sitä kasvaa myös pihan perällä, toivotaan, että on hengissä.






Nyt näyttää myös siltä, että hortensioista ainakin syyshortensia, pallohortensia ja pikkusyyshortensia on menetettyjen listalla.

Onpahan hyvä syy istuttaa taas jotain uutta ja ihanaa!

Talvituhoja

Töissä on nyt paras sesonkiaika. Kotona käydään vaan nukkumassa ja taas töihin. Sen takia kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle.

Pihassa onkin odottanut murheellinen näky, nyt kun olen sitä pikaisesti kerinnyt silmäilemään.

Ensimmäiseksi pisti silmään kuollut Helmiorapihlaja, josta olen kirjoittanut aiemmin muutamaan otteeseeen. Se on ollut kasvihaasteen 15. kasvi.

 Nyt se on totaalisen kuollut. Harmillista, sillä se on todella kaunis pikkupuu.  Jätän sen paikalleen, koska kiinanlaikkuköynnös on ruvennut kiipeilemään siihen.

Talvituhoista myöhemmin lisää, valitettavasti!

Kevään odottelua!

Tiedän, että ei saisi valittaa lumentulosta, mutta!!

Aamulla oli satanut melkein viisi senttiä loskapaskaa ja lämpötila oli nollan tuntumassa. Okei, kuuluu tähän vuoden aikaan.

Onnekseni vietin vapaapäivää, joten koirien pissatuksen jälkeen vedin peiton toviksi vielä korviin.


Juuri istuttamani orvokit oli melkein jäänyt lumen alle, onneksi olivat katoksen alla. Orvokki kestää mukavasti pakkasta ja näitä loskakelejä. Narsissit suorastaan rakastavat näitä kelejä, kukinta kestää pitkään, kun ei ole lämmintä. Harmi vaan kun ovat keltaisia!

Eiköhän tämä vielä iloksi muutu, vapuksi luvattiin jo parempaa.

Kasvihaaste 40. kasvi

Kauniin pinkinpunainen punapäivänkakkara, Tanacetum coccineum. Lajikkeesta ei taaskaan ole hajua.

 Tunnetaan myös punapietaryrttinä, mikä on hassua, sillä pietaryrtti on ihan eri näköinen.

Tämä on jäänyt hieman taka-alalle pihassa, täytynee siirtää osa sitä enemmän näkösälle.

Myydään myös siemenenä ja itää helposti suoraan maahan kylvettynä.

Myyrätuhoja ja muita murheita

Pirulaiset elävät sittenkin!

Olen tainnut hävitä taistelun suikeroalpia vastaan. Kirjoitin siitä aiemmin muutama vuosi sitten. Suikeroalpi on hanakasti levinnyt joka paikkaan! Linkistä voi lukea silloisia tuntojani kyseisestä ihanuudesta.

Olenkin päättänyt tehdä kyseisen kukkapenkin uuteen uskoon.
Täytyy varmaankin myrkyttää loput suikeroalpit, osa menee kiertoon eli olen antamassa niitä halukkaille, joita on yllättäen muutamia.




Myyrät ovat tehneet tuhojaan pensaille, etenkin hanhikit ovat kelvanneet. Ihan hyvä, harmi vaan, että valkoiset ovat maistuneet keltaisia paremmin.


Viikonlopun aikana jäät ovat melkein lähteneet järvestä ja pihakin on jo melkein haravoitu. Muutamia jäisiä lampareita on siellä täällä.


Jännityksellä taas odotan mitä kaikkea sieltä nousee!

Mustaa jäätä.

Kasvihaaste, 39. kasvi

Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica, kuuluu pihan vakiperennoihin.


Pidän sen kauniista lehdistä, ovat selvästi kapeammat kuin saksankurjenmiekalla. Kasvaa aika paljon korkeammaksikin eli noin 70-90 cm.

 Täyttää nopeasti paikkansa ja on helppo jakaa tarvittaessa.

Värikin on mitä parhain! Tämä lajike on ´Ewen`.

Kurjenmiekkalajikkeita on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta joka myymälässä on aina tarjolla niitä samoja lajikkeita.
Netin kautta tuntuu jotenkin hullulta tilata eläviä kasveja. Pitäisi varmaan uskaltaa kokeilla joskus.

Kasvihaaste, 38. kasvi

Hopeahärkki, Cerastium tomentosum.

Aivan ihastuttava perenna! On kaunis myös ilman kukintaakin, sillä lehdistö on kauniin hopeinen.
Aurinkoisella paikalla hopeinen sävy on parhaimmillaan.

Hopeahärkki on matala maanpeittoperenna, joka viihtyy kuivilla ja paahteisilla kasvupaikoilla,




On todella helppo jakaa ja siirtää paikasta toiseen. Tämä ei vaella! Jostain kumman syystä pihassani on kaikenmaailman vaeltajaperennoja. Tämä on kyllä perennojan top 5:ssa.

Kasvihaaste, 37. kasvi

Nuppuinen keltamaksaruoho, taustalla kangasajuruohoa.

 Vuorossa on tällä kertaa keltamaksaruoho, Sedum acre.

Keltainen on eräs inhokkiväreistä, mutta tämä saa kasvaa pihassa. En ole sitä itse istuttanut, vaan eräänä vuonna se vaan ilmestyi jostain.

 On levinnyt hyvin hiekkamaalla.
Tosin keväällä sille on etsittävä uusia kasvupaikkoja, sillä haluan pitää kyseisen alueen hiekalla. Aluelle on tullut kaikenlaista rikkakasvia ihan liikaa, joten myrkkyä rikoille ja maksaruohot muualle.

Keltamaksaruoho täydessä kukassa.

Muitten maksaruohojen tapaan se viihtyy aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla.

Kasvihaaste, 36. kasvi

Ihanan pinkki koristemansikka, Fragaria x rosea ´Pink Panda`saa olla kasvihaasteen 36. kasvi.

Suloinen maata pitkin suikertava perenna. Ei ole mikään peittokasvi, mutta siinä on jotain vastustamatonta.

 Minkähän takia mun pihassa on tuommoisia vaeltavia kasveja? Kertooko se kenties pihan emännän luonteesta, kenties...

Kukinnan väri on paras mahdollinen eli pinkki.

Kasvihaaste, 35. kasvi

Pensashanhikki, Dasiphora fruticosa ´Abbotswood`.

Aivan järkyttävä risukasa pitkälle kevääseen. Sitten kun se loppukesällä kukkii, saa anteeksi keväisen rumuuden.

Ymmärrän kyllä sen, ettei pensashanhikit ole kovin suosittuja, juurikin tuon myöhäisen vihertymisen vuoksi. Muuten ovat hyvinkin helppoja, alasleikkausta eivät tosin kestä. Harvennusleikkaus tarvittaessa.

Muutama keltainen yksilö pihasta löytyy, mutta tämä valkoinen lajike on paraatipaikalla ja taitaa siinä pysyäkin. Välillä uhkailen sitä kompostilla, mutta kukinta-aikana se on kyllä upea!

Padallinen leipää! Pataleipää!

Vähän enemmän väriä pintaan seuraavalla kerralla!

Pitkästä aika tein pataleipää. Olin jo unohtanut kuinka simppeli herkku se onkaan!

Ohjeita pataleipään on netti pullollaan, mutta olen saanut seuraavan ohjeen joskus joltain. Jauhoiksi voi käyttää ihan mitä kaapista löytyy.
 Ainoa asia minkä kanssa olen taistellut on suolan määrä.

Ohjeen mukaan suolaa tulee 1,5 rkl, mikä oli liikaa minun makuuni, muttei isännän.
Seuraavan kerran laitoin vajaan ruokalusikallisen, mikä olikin jo huomattavasti parempi määrä.

Suolaton ruoka, saati leipä on kammottavaa, sen verran vanhanliiton ihminen olen. Kukin tyylillään.

Pataleipä

7 desiä vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
suolaa maun mukaan
4 dl lämmintä vettä

Kaikki sekaisin ja taikina nousemaan 12-24 tunniksi.
Taikina kipataan jauhotetulle pöydälle ja käännellään reunoja muutamia kertoja.
Valurautapata uuniin ja uuni lämpiämään 230 asteeseen. Taikinaklöntti pataan ja kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Sitten kansi pois ja vartti vielä, että kuori tummenee.

Se on siinä! Kannattaa antaa hieman jäähtyä ennenkuin leikkaa, käy hieman helpommin.