Hyasintin tuoksua

Pakko oli ostaa hyasintteja, vaikka vannottelin etten osta joulukukkia. Halvalla kun saa, pakkohan se oli ostaa.

Ei varmaankaan ollut kotimaisia, aika pieni sipulinkoko ja hintakin vain 50 senttiä. Tulee niistä kuitenkin hyvä tuoksu, se on tärkeintä.

Toivottavasti niitä olisi vielä loppuviikosta, kun kaupoille mennään. Saisi vielä vuodenvaihteeksi koristusta.

Ihanaa, kun päivät alkavat taas pidentyä. Kevät, tervetuloa!

Vähän joulua

En ole mikään jouluihminen. Sitäpaitsi en voi sietää punaista väriä! Meillä ei juurikaan hössötetä koristeiden, valojen, siivousten ym. perinteisten jouluasioiden suhteen.

Parvekkeella on joulukuusi valoineen ja muutamia kynttilöitä sisällä. Kinkku kuitenkin paistetaan.

Tein pienen jouluasetelman, koska muita joulukukkia tänä vuonna en hanki.

Pohjana toimii rikkinäisen kattovalaisimen lasinen kupu. Sammalta astiaan ja mehikasveja sekä pakolliset punaiset. Rusetti menee vielä uusiksi. Punaiset härpäkkeet saa helposti pois joulun jälkeen, joten kukat menee kevääseen asti koristeita vaihdellen. Helppoa.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Talvea odotellessa

 Tervehdys pitkästä aikaa!

En ole vaipunut kaamosmasennukseen. Aika moni varmaankin on.

 Puutarhassa ei ole hommia eikä raportoitavaa. Olen keskittynyt sisustamiseen, tauluja seinille ja pois ja takaisin...

Autotalli on järjestetty ja loput muuttolaatikot purettu ja ne mitä ei pureta ovat siistissä kasassa tallissa. Kieltämättä olen ylpeä, että olen saanut tämän aikaiseksi!





Nyt kun pihalla on pikkupakkasta, ainakin öisin on ollut, ajattelin ottaa sisälle lankaköynnökset. Voipi olla ihan turhaa touhua, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Sisällä voi olla liian lämmintä niille, varsinkin kun ovat aikamoisia juoppoja.

Autotallissa olisi viileää, noin 10 plus astetta ja valoisaa, siis silloin kun valoisaa on.



Ongelmaksi tulee se, että en muistaisi kuitenkaan käydä katsomassa niiden vointia siellä.
Olen vienyt sinne kirjoliisukat. Ne ovat olleet siellä ilman vahtimista jo tovin. Toivottavasti ovat vielä hengissä.

Olen ennenkin ylistänyt lankaköynnöstä (Muehlenbeckia complexa), se on niin ihanan herkkä ja sopii kaverikasviksi melkein kaikkien kanssa.

Toivon, että saan ne hengissä talven yli.

Katsojaryntäys jatkuu

Jaksan edelleenkin ihmetellä miksi blogin katsojamäärät pompsahtivat yhtäkkiä huimiin lukuihin, verrattuna entiseen. Eilisen katsojat näkyvät allaolevasta taulukosta.

Onhan se mukavaa, että Brasiliassa joku on kiinnostunut blogistani😄

Kohde	Sivun katselut
Saksa	1630
Espanja	34
Suomi	30
Yhdysvallat	11
Filippiinit	4
Brasilia	3
Indonesia	2
Venäjä	2
Ukraina	2
tuntematon alue	1

 Kai tähänkin on joku selitys, en kuitenkaan jaksa uskoa, että luvut ovat ihan faktaa. Saadaan vaan katsojalaskuriin huimia lukuja.

Syksyä sisälle

Kaunis syyspäivä tuli vietettyä ulkosalla. Pientä pihansiivousta ja lyhtyjen sijoittelua uusiin paikkoihin. Samalla poikkasin hortensian viimeiset pallot keittiön pöydälle. Tuskin kauaa kestävät ilman vettä tai sitten kuivuvat kauniisti. Saa nähdä.

Muuton yhteydessä siis pakatessa, löysin järkyttävän määrän kaikenlaista askarteluhärpäkettä. Kransseja, girlandeja, kuivattuja tiesmitä, kaikkea ihmeellistä! Jos joskus innostuisi tekemään jotain. Yleensä syksyisin innostun kaikesta uudesta ja vanhastakin kivasta. 

Keväällä piha ottaa oma aikansa,työstä puhumattakaan. Kesä menee aina töiden merkeissä, mutta syksyllä on jo rauhallisempaa. Olen siis syksyihminen!

Kurjenpolvia

Viimeisiä istutuksia ennen oikean syksyn tuloa. Valeistutuksessa olleet kurjenpolvet pääsivät pensaiden välikasveiksi.

Vanhasta pihasta kaivelin hätäpäissäni muutamia kurjenpolven taimia, ennen uusien asukkaitten tuloa. Enemmänkin olisin voinut kaivella, mutten kehdannut. Olisi jäänyt aikamoiset kaivannot.
 Linkin takana vanha kirjoitus kurjnpolvista. Ne on vaan niin ihania!

Matkaan lähti tuoksukurjenpolvia ja peittokurjenpolvia. Hyvin ovat lähteneet kasvuun uudessa pihassa.

Mietintämyssyssä on sipulikukkien istutus. Jotenkin hirvittää rusakoitten määrä täällä maallakin. Narsissi on ainoa, jota laitan, jos laitan. Voipi olla, että jää laittamatta.

Myrkkyä!

Rikkaruohoja kitkiessäni, mietiskelin keskustelua glyfosaatista. Se on julistettu suureksi viholliseksi, voihan se ollakin. Totuus on vaan se, että sillä kun käsittelee alueen, se kerta riittää. Ymmärrän, että kaikkialla glyfosaattia ei voi käyttää.

Olen glyfosaatin ohella käyttänyt myös Nekon Rikkatorjuntaa. Hyvä tuote, tulos eli rikkakasvien nyykähtäminen näkyy pian, toisin kuin glyfosaattivalmisteilla. Ainoa murhe on tietenkin se, että etikkamömmöillä joutuu alueen käsittelemään moneen kertaan. Helpommalla pääsee tietenkin kun nyppii kerran kunnolla. Vaikka se juurikin nyppii!

Tämän vihaamani rikkaruohokärsimyksen vuoksi suosin tiiviitä istutuksia ja maanpeittokasveja.

Villiviiniä maanpeitoksi

Kaikki maanpeitekasvit ovat lemppareitani. Syynä siihen on tietenkin se, että vihaan rikkoja ja niiden kitkemistä. Maanpeittokasvit ovat helpompia kuin katteet. Omasta mielestäni ainakin. No riippuu tietenkin katemateriaalista. Seulanpääkivet on kaikkein paras maan katteena!

Uudessa perenna/pensaspenkissäni kasvaa maanpeittona mm. villiviini. Tämä yksilö on säleikkövilliviini, Parthenocissus inserta. Peittää nopeasti maanpinnan ja vieläpä isolta alalta.

Kaikkia köynnöskasveja voi käyttää maanpeittoina. Lisää myöhemmin.

Norsunnahkainen puu

Lomareissulla Berliinissä, ihastuin nähin hassuihin, norsunnahkaisiin puihin. Lehdeltään, kasvutavaltaan ja kooltaan muistuttaa kotimaista vaahtera, Runko on vaan ihan toisenlainen. Ekana tuli mieleen norsunnahka.

Valitettavasti en laittanut mihinkään ylös puun nimeä. Jos joku sattuu tietämään, valaiskoon meikäläistä. Googlekaan ei auttanut asiassa.

Katsojaryntäys ja sitkeitä orvokkeja

 Keväällä,  kun oltiin muutettu, laitoin heti orvokkeja ruukkuihin ja patoihin, kaikkialle. Nyt tänään pihahommia tehdessä, huomasin orvokkien olevan tosi hyvässä kunnossa. Olin tosin siirtänyt ne pois ruukuista kukkapenkkiin aiemmin.

Vaikka kesä olikin niin kuuma, hyvin ovat voineet. Nyt ne kestääkin lumentuloon asti. Toivottavasti ovat siementäneet reippaasti. On sitten keväällä sekalaista seurakuntaa orvokkeja.


BLOGIHÄMMÄSTELYÄ!

Katselin blogin tilastoja eräänä päivänä. Hämmästyin katsojien huimaa nousua pienen ajan sisällä. Katsojia oli tuhansia Saksasta! Todella erikoista. Lisää hämmästystä aiheutti katsojat Saudi-Arabiasta, Mongoliasta, ym. maista, joista en nyt ihan heti luulisi katselevan blogiani. Epäilyttää tilastojen paikkaansapitävyys.
Onko kellään vastaavia huomioita.

Komearunkoinen vanhus

 Jokaisella pitäisi olla pala metsää tai ainakin mahdollisuus haahuilla metsässä sillointällöin. Nyt kun omaa metsää on vähän, nautin siitä täysin siemauksin.

Kirveen, moottorisahan ja vesurin kanssa olen siistinyt metsää. On meinaan aikamoinen viidakko. Harvennusta ei ole tehty kuin osaan plänttiä. Isompiin puihin tarvitaan oikea metsuri vakuutuksineen kaatohommiin. On niin valtavia kuusia, ettei niitten kimppuun uskalla itse käydä.

Puista suosikkini on ehdottomasti mänty. En tiedä miksi.
Kuvassa on kuitenkin pihassa kasvava valtava koivu. Korkeutta en edes uskalla arvailla. Kasvaa mukavasti makuuhuoneen ikkunan edessä. Idän puoleinen makkari on melko lämmin, koivu hieman varjostaa. Tänä kesänä ei varjostamisesta ollut hyötyä!

Äkkiseltään voisi luulla männyn rungoksi. Koivu se kuitenkin on. Aivan ihana, melkein kilpikaarnaa, muttei kuitenkaan.

Coolia kauneutta

Uuden "kukkapenkin" kasvikatsaus jatkuu.

Olen aina pitänyt kuusamista, etenkin Diervilla-suvusta. Entisessä oli paljon rusovuohenkuusamia, tosin eri lajikkeita.

Tätä kirjavalehtistä olen himoinnut monta vuotta, mutta työmaalla sitä ei ole ollut myynnissä. Muutenkin diervillat ovat jostain syystä vähemmän kysyttyjä. Harmi, sillä ne menestyvät myös kuivassa ja varjoisassa paikassa.

Nyt löysin rusovuohenkuusama ´Cool Splash`-lajiketta lähipuutarhalta. Järkevänä puutarhurina istutin ne pahimpaan helleaikaan, ennen mökille lähtöä. Hyvin ovat selvinneet ja onneksi nyt on satanut aikalailla.

Se on vaan niin ihana! Toivottavasti selviää talven yli.

Liukasliikkeinen viiruhelpi

Nyt kun piha on melkein valmis, on hyvä esitellä kasvivalintoja. Pihassa on ns. pääkasvit eli pensaat ja korkeat perennat. Osa maanpeittokasveista on vielä valeistutuksessa odottamassa loppusijoitustaan. Jos nuo ilmat vähän tästä viilenevät jaksaa touhuta kasvian kanssa. Rikkaruohot ottavat vallan ärsyttävän pian! En pidä katteista vaan peitän mullan pinnan mieluummin matalilla kasveilla.

Jostain syystä pidän paljon viiruhelpistä (Phalaris arundinacea ´Picta`), vaikka se onkin monen mielestä rikkaruohoon verrattavissa. Se leviää vauhdilla, joten kannattaa istuttaa niin, että saa levitä tai rajata kasvupaikka niin ettei karkaile paikaltaan. Viiruhelpiä on noin parin neliön alalla. Se näyttää hienolta kun sitä on paljon. Pätee tietty kaikkiin kasveihin.

Sinivalkoinen villitys jatkuu

Välillä keäkukkajuttuja. Loman aikana lumihiutaleet olivat menneet niin huonon kuntoon, että komposti kutsui. Libanonin setrin seuraksi laitoin kirjoliisukkaa. En ole aikoihin käyttänyt sitä kesäkukkaistutuksissa, mutta löysin sitä paikallisesta marketista.

Se on aivan hurja kasvamaan, tosin armoton juoppo. Kestää pitkälle syksyyn. Kiva väritys!

Siniviuhkasta olen ennenkin intoillut. Se on vaan niin helppo ja kaunis. Sininen/lila on se perus, mutta valkoinen ja vaaleanpunainen ovat myös kauniita.

Sininen/lila tuntuu olevan parhaiten kasvava, mutta niinhän se yleensä menee, että perusväri/lajike on vahvin.

Valivalivali

Hellettä riittää aina vaan. Tiedän, että ei saa valittaa, mutta töissä on kohtuullisen tukalaa. Koko päivä ulkona on jossain määrin sietämätöntä. Nyt kuitenkin lomaillaan.

Pihan uudet istutukset kaipaavat vettä, mieluiten taivaalta. Hanavedellä ei millään raaskisi kastella, mutta pakkohan se on. Kaikki on vielä hengissä, tosin kasvupaikka on puolivarjo, joten suoralta auringonpaisteelta ovat suojassa.

Niinkuin aiemmin kerroin kasvien värit ovat pääsääntöisesti valkoisia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Orvokin viihtyivät yllättävän pitkään hyvännäköisinä, mutta vaihdoin ne annansilmiin. Olen lapsesta asti pitänyt annansilmistä, en tiedä miksi, mutta niissä on vaan jotain kaunista.

Pihaa on muutenkin tuunattu, ei vain kukkapenkkien tekoa. Aitaa on rakennettu, nyt on terassi tulossa takapihalle. Haaveissa on vielä huvimaja, sellainen metallinen/rautainen, ilman mitään kangaskattoa. Sellainen ilmava versio. En ole löytänyt vielä mieleistä. Täytyy varmaan jättää ensi kesäänkin jotain.

Ihana nukenkaulus

Pihan tekemisen väliin vähän kesäkukkakuvaa.

Pitkästä aikaa laitoin koriin nukenkaulusta, se on jotenkin niin hentoinen ja ihana.

Olen miettinyt, mistä nimi tulee, varmaan google kertoisi, mutta onpahan jäänyt katsomatta. Nimi on kuitenkin veikeä.

Seurakseen sai kirjomaahumalan, johon oli tarttunut mukaan sinistä lumihiutaletta. Aika mukavannäköinen porukka.

Onhan mulla vähän muitakin kesäkukkia, mutta niistä myöhemmin.

Niinkuin aiemmin kirjoitin, pinkki on tänä vuonna jäänyt aivan paitsioon, myös kesäkukissa. Vähän löytyy vaalenpunaista, mutta sinivalkoinen teema on nyt valloillaan.

Viitä vaille valmista, hah!

Hiljaa hyvä tulee, paitsi olisi kiva saada piha kuntoon ennen lomia. Huomenna on mentävä taimiostoksille, että saan osan alueesta lopulliseen kuntoon. Loppu tehdään lomien jälkeen.

On tosi järkevää istuttaa helteellä kasveja, mutta ei tässä järjen kanssa ole mitään tekemistä muutenkaan! Ihan hullun hommaa.

Rakastan pinkkiä ja vaaleanpunaista, siis sellaista siniseen taittavaa punaista. Jostain syystä tuohon rakennelmaan ei pinkkiä juurikaan eksynyt. Tai jos vuorenkilpi ja peittokurjenpolvi lasketaan, niin joo. Se on nyt aikalailla sini-valkoinen alue. Täytyy tehdä vaaleanpunainen penkki sitten jonnekin muualle. Kyllä kukkapenkkien tekeminen päättyy tähän!

Ehkä pientä kukkapenkkiä tulee takapihalle terassin yhteyteen. Terassi on suunnitteluasteella, joten niitä muita kukkapenkkejä sitten ensi vuonna.

Kasvivalinnoista myöhemmin.

Taas karkaa lapasesta

Mitenkä onkaan sellainen tunne, että mulla karkaa tuo pihan rakentaminen aina käsistä. Ei sillä, hauskaa puuhaa se on. Kaikki pitäisi vaan olla heti valmiina. Nyt on sen verran iso alue, että teen pläntin kerrallaan. Suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Senkin takia on hyvä edetä rauhassa.
Täytyy seurata tuota auringon kulkua, että kasveille tulee oikeat paikat.

Multaa sain kaksi tuhannen kilon säkkiä, eli ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Onneksi multaa tarvitaan aina johonkin.

Muuton yhteydessä ostin terassihortensian, joka nyt vasta rupee vihertymään. Muutosta on kuitenkin jo kaksi kuukautta. Ihan hyvin on kestänyt nämä helteiset ilmat. Halvalla voi saada myös hyvää!

Nurmikko lähti

Pikkupläntin ehostaminen sai alkusysäyksen, tosin hieman yllättäen. Töistä tullessa maa oli kuorittu nurmikosta. Aivan huippua!

 Kuvan oikeassa alareunassa oleva lapio ei välttämättä kuulu kuvioon. Paitsi, että aloitin urakan sillä, hermothan siinä meni.
Pieni lapio lentää yllättävän pitkälle!

Nyt kun kaatosateet hellittää, alkaa toteutus, joka on hahmottunut jonkin verran. Pinta-alaa on kuitenkin aika paljon, reilu 50 m2.
Vähitellen!

Pientä pihanlaittoa

Lupasin ja vannoin iselleni, etten tee pihaa uuteen kotiin.

Vähän kuitenkin muutin mieltäni. Tuo etupihan pikkupläntti tulee saamaan jonkinsortin muutoksen.

Luulisin, että nurmikko lähtee ja tilalle tulee enimmäkseen pensaita. Yläpihalle jää nurmikkoa ihan riittävästi!
Jotain ajatuksia on jo olemassa, mutta antaa hautua parin viikon verran.

Uusi piha

Nyt on asunto ja mökki myyty ja muutto suoritettu onnistuneesti. Olihan sekin kokemus pitkästä aikaa. Samalla alkoi töissä hässäkkä helteiden myötä. Ihmiset ihan vauhkona ostamassa taimia ja kesäkukkia. Kellon ympäri painanut töissä ja purkanut muuttokuormaa siinä ohessa. Ihan poikki!

Uutta pihaa en ole edes kerinnyt tutkimaan kokonaan. Metsäähän siitä suurin osa on, mutta pikku pläntti nurmipihaa, jossa kasvaa ihan järkyttävästi rikkoja. Terassi rakennetaan johonkin kohtaa ja nurmea jätetään vähän koiria varten. Muuten nurmikko saa lähteä, pensaita ja puita tilalle.

Vannoin kyllä, että en rupea pihaa laittamaan, mutta ei sitä ilmankaan osaa olla.Yritän tehdä sen sellaiseksi, ettei tarvi stressata siitä.

Yllättäen löysin seljan kasvavan monessa paikassa. Ei ihan pieni pensas, on melkein puu. Huonossa kunnossa on, ja luulenpa että se saa luvan lähteä. Onhan se ihan kaunis kukkiessaan, mutta sen leviämistä pitäisi ehkäistä, se kun lasketaan vieraslajiksi.

Kun työt helpottavat, lupaan olla ahkerampi kirjoittaja. Ruumiillinen työ ulkona helteessä vie voimat totaalisesti. On se kesä kuitenkin ihanaa aikaa!

Mikä päivä, mikä viikko

Kuva ei liity tähän postaukseen mitenkään.

Aina vaan jaksan ihmetellä, että mihin ihmeeseen tää aika kuluu.

Aivan järkyttävä kiire. Armi Ratian sanoin, kiire on vain asenne. Sanoiko ihan juurikin näin, mutta sinne päin.

Muuttohommia, siivoushommia ja kaikenlaisia hommia loputtomiin.

Kaupunkiasunto on nyt myyty ja mökki menee kohtapuoliin julkiseen myyntiin. Järvestä saisi jäät lähteä vähitellen. Ihan lupaavalta näyttää tällä hetkellä.
Vihreyttä saisi pikapuoliin tulla, että saisi tontin näyttämään myyntikelpoiselta.  Malttia!

Uuteen huusholliin pitäisi päästä muuttamaan ensi viikolla.
Ihanaa, hauskaa ja kamalaa tämä muuttaminen. Malttia siihenkin.
Asioilla on tapana järjestyä. Siihen luotan.

Uutta kohti!

Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Kuukausi on jo vierähtänyt edellisestä päivityksestä.
Onhan tässä ollut kaikenlaista hässäkkää.

Kuten viimeksi kerroin, ostimme hetken mielijohteesta omakotitalon. Mökki ja kerrostaloasunto laitettiin myyntiin. Nyt vaan odotellaan, että tuo valtava lumenmäärä hupenisi, että pääsisi mökkiä kauppaamaan. Metrin lumihangen keskellä on hankala saada kauppoja aikaiseksi. Tiedä sitten, kuinka paljon ihmiset arvostavat kaunista pihaa. Se jää nähtäväksi.

Kasvihaaste jää tekemättä loppuun. Onhan siellä uudessa pihassa jotain istutettuja kasveja, mutta se selviää myöhemmin, että mitä. Sen tiedän, että metsää on hehtaari.

Mietin, että kehtaanko kaivaa mukaani jotain lempikasvejani. Jotain pientä, ehkä.
Nyt vaan pakkaamista, vaikken ole mikään hamstraaja, tavaraa riittää. Osa on viety UFFin laatikoihin ja SPR:n kirppikselle ja roskiin. Nyt huomaa kuinka paljon ihmisellä on kamaa, jota ei todellakaan tarvi.

Laitan kuulumisia, pysykäähän mukana!

Projekti: Loppu

Mitenkäs se nyt menikään, nainen saa muuttaa mieltään.

Projekti loppuu ennenkuin edes kerkis kunnolla alkaa. Syynä on se, että ostimme yllättäen omakotitalon.

Uudessa kodissa on todella vähän tehtyä pihaa, tonttia kyllä piisaa. Oikeastaan kiva päästä tekemään uutta, jos siltä tuntuu. Toisaalta voi olla mukava, ettei tarvi stressata pihahommista.

Nyt on mukavaa, että saa keskittyä yhteen "kohteeseen", mökki ja koti yhdistelmä oli meille tässä tilanteessa liikaa. Säästyy rahaakin, koska kotona oleminen jäi tosi vähälle. Kaikki aika vietettiin maalla.

Jee, uutta kohti. Täysillä!

Kevättä kohti

Voihan amaryllis!

Tästä amarylliksesta kirjotin aiemmassa postauksessa, nyt pituutta on jo 40 cm. Ensimmäiset nuput ovat aukeamassa.

Viikon kuluttua kukinnon pitäisi olla jo kunnolla auki.
Huushollissa on kohtuullisen lämmin, eli voi aueta jo aiemminkin.

Joo, ei ihan jouluksi....
Onneksi hän on valkoinen, ettei tarvitse kärsiä punaisesta enää joulun jälkeen. Toisaalta, meillä ei ole edes jouluna punaista.

Pitkänhuiskeat hyasintit

Kuten kaikki varmaan tietää, sipulikukat kasvattaa vartta lämpimässä. Otin töistä jouluaattoana muutamia ihan nysiä tapauksia.

Ei mennyt hetkeäkään, kun olivat venyneet melkoisiin mittoihin. Pakkohan ne oli leikata maljakkoon.

Maljakossa viihtyvät vielä pitkään ja tuoksukin on huumaava.

Amaryllis on myös melkoinen hujoppi. Se lähti matkaan joskus joulukuun puolivälissä ja mittaa varsilla oli noin kolme senttiä!
Ihana asia amarylliksessä oli se, että vanoja oli kolme kappaletta. Toisaalta valkoisissa on usein kolme vanaa.

Kuvia tulossa myähemmin...

Projekti: Tie perille

Nyt kun työhässäkkä vaihtuu lomapäiviin, on aikaa kirjoitella tännekin.

Aiemmin olen kertonut mökin laajennushaaveista. Asiat ovat vihdoin edenneet lupahakemuksen jättämiseen ja pohjien kaivamiseen.

Siinäkin oli omat murheensa. Oli yllättävän vaikea löytää kaivuria, sähkäriä ja rakentajaa töihin näin pieneen projektiin. Parin kuukauden googlettamisella ja puskaradion kautta onnistui.

Maata kaivetiin laajennnuksen osalta ja nyt mulla on iso kivikko. Toisaalta perille piti saada myös tie, että pääsee kaivamaan. Sitten kun kaivuri saatiin, se tulikin niin pian, etten kerinnyt siirtämään kaikkia kasveja tien alta pois.

Lohduttaudun sillä, että saanpa ostaa uusia. Takapiha meni nyt kuitenkin uusiksi. Visioita on ja paljon.

Kasvihaastetta jatkan edelleen loppuun asti. Tien alle jäi jotain, mistä en ollut vielä kirjoittanut.

Tätä projektia jatkan nimellä Projekti. En niinkään keskity rakentamiseen vaan pihajuttuihin. Voi olla, että muutamia sisustukseen liittyvää lipsahtaa joukkoon.

Nyt on kaivuut kaivettu ja lunta on enemmän kuin tarpeeksi. Lupahakemus menossa, toivottavasti hyvään suuntaan ja päätöstä odotellessa!