Viimeisiä viedään

 Niin se vuosi on taas lopuillaan. Töissä on pitänyt aikamoista haipakkaa, etten ole kerinnyt tänne kirjoittamaan mitään aikoihin. Nyt helpottaa hetkeksi!

Lunta on puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi, mutta onpahan valoisampaa. Kyllä se päiväkin pitenee vähitellen eli kevät on jo ovella. Olenko turhan positiivinen.

Joulu meni ihan huomaamatta. Töissä, mutta en onneksi ole mikään jouluihminen, joten ei harmita.

Nyt vaan aurinkoisia kevätpäiviä odotellen.

Hyvää loppuvuotta kaikille ja toivotaan onnea ensi vuodelle.

Ihana lankaköynnös

Muehlenbeckia complexa eli tuttavallisemmin lankaköynnös on kuulunut lempikasveihini vuosikausia.

Kesäkukkaistuksiin se sopii vallan mainiosti sekä tietenkin syysistutuksiin. Ja ihan sellaisenaan.

Nyt ensimmäisten pakkasten vuoksi otin yhden lankaköynnöksen sisälle, mutta nyt on taas plussakelia, joten loput saa ulkoilla vielä.

Sisätiloissa ne tahtoo mennä huonoksi pian. Kuiva huoneilma ja jatkuva vedentarve tekevät tehtävänsä.
Lankaköynnös onkin aikamoinen juoppo.

Katsotaan kuinka tällä kertaa käy!

Vähän vielä New Yorkia

Yksi kaunis nähtävyys on High Line, joka on tehty vanhan junaraiteen kulkureitille. Hieno kävelytie! Ainoa harmitus on valtava rakentaminen, joka levittäytyi myös reitille. Kulkureittiä oli kavennettu ja suojattu rakennuspressuilla aika paljon.

Pituutta reitillä on noin parisen kilometriä. Taidetta, kahviloita, myyntikojuja ja huikeat maisema.

Ilma oli taas mitä muikein, vaikkakin liian lämmin meikäläiselle. En valita, kestin sen suomalaisella sisulla! Ei viikossa paljoakaan kerkiä ihmettelemään, pieni pintaraapaisu vain. Uusiksi joskus myöhemmin.

Puutarhoja muualta maailmasta

Vähän vielä jatkoa muiden maiden puutarhoihin. Tai oikeastaan puistoihin, jos ihan tarkkoja ollaan.

New Yorkissa, keskellä Manhattanin saarta sijaitsee Central Park. Monista elokuvistakin tunnettu puisto on hieno paikka. Aivan käsittämätön paikka keskellä pilvenpiirtäjiä.

Upeita siltoja, valtavia nurmikenttiä, eikä mitään tasamaan nurmikoita. Koiria valtavasti ja kaikki irrallaan. Nuuskivat toistensa takapuolet ja jatkavat matkaansa. Huippua!

Monessa lammessa oli uivia koiria ja lintuja sulassa sovussa.

Valtavia kukkaistutuksia oli paljon, ja niissä oli käytetty erilaisia heiniä. Nyt jälkeenpäin harmittaa, että olin kamerani kanssa laiska. Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tuntui, että en olisi päässyt metriäkään eteenpäin, jos olisin ahkerammin kuvannut.

Puutarhoja Atlantin takana

Jalkakäytäväistutuksia Park Avenuella

Käytiin New Yorkissa ihmettelemässä suuren kaupungin elämää Manhattanilla. Loman aikana ilma oli todella kuuma, hieman alle 40 astetta. Siinä on meikäläiselle puolet liikaa, en ole auringonpalvoja. Minkäs teet, ilmat on mitä on.

Jalkakäytäville istutettujan puiden tyvelle on hienosti tehty istutuslaatikko, joissa kasvoi vaikka mitä!
Kuvassa on värinokkosta, ja niitä oli paljon erilaisia. Aivan huikeita! Istutuslaatikoissa oli mm. tulilatvaa, begoniaa, tulilatvaa, heiniä jne. Sielläkin oli pallokryssa-aika. Niitä oli joka liikenteenjakajassa ja istutuksessa.  Hieno huomata, että istutukset saivat olla rauhassa, ja muutenkin ihanan siisti katukuva.

Battery Park

Manhattanin eteläkärjessä sijaitseva Battery Park oli viehättävä pikkupuisto. Helteinen ilma ja mereltä puhaltava tuuli oli tehnyt tehtävänsä osittain. Puutarhurit kastelivat ahkerasti, mutta mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän.

Kuvatkin ovat ylivalottuneita, sillä unohdin hikipäissäni säätää valotusta. Helle pistää pään koetukselle!

Battery Park

 Välillä sormet syyhysivät, kun olisi mieli tehnyt mennä nyppimään rikkaruohoja. Maltoin mieleni.

Battery Park

Battery Park

Aina vaan keltaista!

Kuten olen monenmonta kertaa kertonut, että en todellakaan pidä keltaisesta. Pihassa on kuitenkin muutamia kirkkaankeltaisia kasveja, jotka olen säälistä jättänyt kasvamaan. Säälikasveina on ainakin keltakukkainen pensashanhikki, joka on saanut siirron pois silmistä takapihalle. Sitä ei taida vielä olla käsitelty kasvihaasteessa.

Toinen siirron saanut säälikasvi on rönsyansikka, joka on sijoitettu edellämainitun hanhikin tyvelle.
Suikeroalpi ei saanut sääliä, vaan se on melkein kokonaan hävitetty. Välillä yrittää tulla, mutta heti vaan kimppuun.

Takaisin keltaiseen. Kuvan keltainen lilja on puolitoista metriä korkea ja on kukkinut heinäkuusta lähtien. Pihassa on myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja, joiden toivoisin kukkivan myös yhtä kauan. Turha toivo! Keltaisen liljan kanssa kukkii tumman viininpunainen lajike, joka sekään ei ole kestänyt yhtä kauaa kuin tuo keltainen.

Miksi juuri tuo keltainen väri on niin kestävä? Sitä olen ennenkin kummastellut.

Taas se kukkii!

Taas se kukkii, nimittäin keltakotakuusama. Kukinnot ovat vaaleammat kuin keväällä. Tosin nyt ne ovat jo kukkineet aika kauan, ennenkuin huomasin kuvata niitä.

Harmittaa, etten ehtinytkään tehdä pihahommia juuri ollenkaan kesän aikana. Kaikenlaista remonttia ja puunkaatoa. Puunkaadosta aiheutuu järkyttävä risusavotta! Siinä on  mielikuvitus kovilla, mihin niitä piilottaa. Kävi mielessä jo, että ostaisin oksasilppurin, mutta sekin jäi tällä erää.

Toivon lämmintä ja vähäsateista syksyä. Pitäisi päästä rikoista vielä eroon ja lisätä kivituhkaa käytäville ja  ja ja...Lomamatkallekin pitäisi lähteä. No, eiköhän kaikki järjesty. Ennemmin tai myöhemmin.

Kasvihaaste, 64. kasvi

Kasvihaasteesa välillä pensas.
Syyshortensia ´Bobo`, Hydrangea paniculata ´Bobo`

Pikkuruinen pensas oli jäänyt siperiankurjenmiekkojen jalkoihin. Miekat ovat hitaasti vallanneet kukkapenkkiä. Saavat vallatakin, rakastan niitä!

Bobo kasvaa vain alle metriseksi eli aika matala versio. Vaikka on hortensialajikkeita paljon muitakin matalia.
Valikoimaa on nykyään paljon. Hyvä juttu.

Bobo punastuu myöhemmin syksyllä monien muiden hortensioiden tapaan.

Kasvihaaste, 63. kasvi

Kasvihaasteessa jatkuu perennalinja. Syysmaksaruoho, Sedem spectabile ´Purple Emperor`.

Punainen kasvusto on aika hieno, ainakin vaaleiden perennoiden kera. Nämä yksilöt ovat levinneet maltilla.

Tarkemmin kun katselee itse kukintoa, se on todella upea! Harvemmin tulee katseltua kukintoja ihan läheltä. Jää paljosta paitsi.

Nämä maksaruohot keräävät kimalaisia puoleensa. Aurinkoisina päivinä kukinnoissa on varmaankin satoja pörriäisiä. On tekemistä pitää koirat erossa niistä. Tähän mennessä ollaan vältytty pistoilta. Pitänee koputtaa puuta....

Kompostoriasioita

Olen jo pitkään haaveilut mökille kompostorista. Kompostoiva huussi on, mutta sinne ei oikein voi laittaa ruokajätettä, koska se ei kerkiä maatumaan samaan aikaan käymäläjätteen kanssa. Ruokajätettä meillä ei juurikaan tule. Lähinnä vaan kananmunan kuoria, kahvin porot, vihannesten kuoria ja muuta perkuujätettä.

Puutarharoskalle on omat lehtikompostinsa.

Komposti-innostus johtuu siitä, että mökille tulee jossain vaiheessa sisälle kuivakäymälä, jonka tuotokset pitää jälkikompostoida. Tuo pallo hoitaa hienosti myös sen homman.

Lisää voi lukea tästä linkistä.

Kasvihaaste, 62. kasvi

Kasvihaasteessa vaihteeksi pensas.

Rusovuohenkuusama ´Dise`. Diervilla sessilifolia ´Dise`.

Tämä pensas on aivan loistava valita paikkaan kuin paikkaan. Auringosta varjoon. Leviää maarönsyjen avulla, muttei hallitsemattomasti.
Ihanan rehevä pensas.

Kukinta on vaatimaton ja keltainen. No se ei haittaa, siis se keltainen.



Korkeutta ei tule metriä enempää.
 Tai voi kasvaa korkeammaksi,  riippuen kasvuolosuhteista.                                                                                                                
Tätä kasvaa pihassani monessa paikassa. Nyt kun pihaa myllätään laajennuksen tieltä, luulen laittavani sitä tulevaan kivikkoon. Ainakin nyt luulen, että pihaan tulee kivikko...
Kiviä tontilla ainakin riittää ihan tuskallisen paljon.

Kasvihaaste, 61. kasvi

Pisamakello, Campanula punctata. Kasvihaasteessa siis jälleen perenna. Lajikkeesta en tiedä. Vaaleanpunainen se ei ole, muttei puhtaan valkoinenkaan. Vähän raidallinen näytäisi olevan.

Kellokukat on yksi harmaiden hiusten aiheuttajia, minulle. Karpaattienkello onkin jo mukavampi, kun se ei leviä.

Pisamakello on aika huomaamaton tuolla muiden kasvien joukossa. On siinä jotain herkkää, mutta ilmankin pärjäisin.

Joskus haaveilen kedosta, jossa kaikki halukkaat voisivat levitä mielin määrin. Olen siinä määrin järjestyksen ihminen, että en tykkää vallattomista kasveista.

Huomaan, että inhokkikasveja onkin aikalailla, kellot, alpit, apilat jnejne...

Muffinssivuuan metsästys

Kauppareissulla piti ihan ohimennen ostaa muffinssivuoka. Sellainen missä on isot kolot. Niitä pienikoloisia on kyllä joka paikassa. Muutama hetki sitten pyörittelin sellaista vuokaa kaupassa. Enpä tietenkään ostanut sitä silloin, koska ei mahtunut muka kantamuksiin.

Nyt kun sellaisen tarvitsin, ei missään. Kaikki kaupat, mistä voin kuvitella sellaisen löytäväni olen kolunnut. Kaikissa on vaan niitä pieniä. Täytyy myöntää, että hermot menee!
Inhoan yleensäkin shoppailua. Kun näen jonkun mitä haluan ostan sen heti. Olisi tarvinnut nytkin tehdä niin.

Pakko oli tyytyä paperisiin versioihin. Eihän ne tietenkään ihan aja asiaansa, mutta toimii.






 Vuuan pohjalle kinkunsiivu, joka olisi saanut olla isompi. Pistä isäntä asialle, jne....

Seuraavaksi pala paahtoleipää.
Paahtiksen päälle juustoraastetta.
Raasteen päälle kananmuna.

Uuniin, noin 200 astetta, kunnes munat ovat hyytyneet.

Oli todella maistuvia! Todella helppo ja nopeatekoinen iltapala.
Näitähän voi varioida vaikka kuinka. Kunhan vaan löydän sen hemmetin vuuan!!

Kasvihaaste, 60. kasvi

Kasvihaasteen kuudeskymmenes
 kasvi on pikkupuuna kasvava purppuraheisiangervo ´Jefam` (Physocarpus opulifolius ´Jefam`Amber Jubilee).


Biojätteestä pelastettu pikkupuu on vielä aika kitukasvauinen. Onneksi tämä kesä on ollut kostea ja suhteelisen viileä. Oikein passeli keli melkein kaikille kasveille.


Pidän heisiangervoista paljon. Aiemmin olen kertonut lännenheisiangervosta, joka on yksi lempipensaistani. Pihassa on myös purppuraheisiangervo, joka on aivan huikea!


Heisiangervolajikkeita on tullut mukavasti lisää, osa on tosi matalia. Niitä ei ole vielä.

Rikkaa pukkaa!

Puna-apila on todella kaunis, mutta ei varmaankaan kaikkien mielestä rikkakasvi.

Onhan se kyllä kauniimpi kuin valkoinen veljensä. Apiloilla on vaan niin vahva, juurtuva kasvutapa, että hukuttavat hennommat kasvit allensa.

Toisaalta, jos haluaa maata sitovaa kasvia, niin mikä ettei. Apilat, (Trifolium), houkuttelee pölyttäjiä ja siksi lapsiperheet yleensä välttelevät apiloita nurmella.


Kerran kun heittelee apilansiemeniä pihaansa, niistä ei sitten pääse eroon kuin myrkyllä. Jokainen tekee valintansa.

Omaan pihaan se on kulkeutunut ties mistä ja on valtaamassa alaa. Taistelu on käynnissä!

Kasvihaaste, 59.kasvi

Ranta-alpi

Kasvihaasteessa on taas perenna. Tämäkin kuuluu sarjaan ei toivottu mun pihassa.

 Ensimmäisessä kuvassa on ranta-alpi, Lycimachia vulgaris. Se kasvaa luonnonvaraisena, tässä tapauksessa hiekkarannalla.

Olen joskus miettinyt, miksi niin moni luonnonkasvi ja rikkakasvi on keltainen. Siihen on varmaankin selitys, mutten ole googlettanut asiaa. Keltainenhan ei kuulu lempiväreihini edelleenkään.

Alemmassa kuvassa on omassa pihassa kasvava tarha-alpi, Lysimachia punctata. Vaikken pidä kummastakaan, ranta-alpi on kuitenkin komeampi ja rotevampi ilmestys.

Tarha-alpi

Luonnonkasveja rannalla

Nyt ei olla omassa pihassa, vaan lomareissulla.

Rantakukkaa, Lythrum salicaria, on kyllä ollut omassakin pihassa, mutta minne lie hävinnyt.

Täällä Keski-Suomessa tätä näyttää kasvavan valtoimenaan, ilman että kukaan sitä on erikseen istuttanut. Se on kyllä kaunis kasvi, ja näyttää pärjäävän kuivassa paikassa. Tässä tapauksessa hiekkarannalla.

Kasvihaaste, 58. kasvi

Kasvihaasteessa aina vaan perennaa.
Vuorossa on lemmikki, Myosotis sylvatica.

Lemmiki on hurja leviämään ja nytkin sitä on pihan joka nurkassa. Keväällä päätin sen antaa vallata vaikka koko tienoon. Aika hyvin se on sen tehnytkin.

Vaikka en pidäkään noista levittäytyjstä, tämä on poikkeus. Ainakin nyt olen ollut sillä kannalla. Ensi vuonna voi olla toiset mietteet.

Olen kerinnyt tekemään pihahommia pitkän tauon jälkeen. Rönsyleinikki on saanut kyytiä. Näyttää siltä, että vihollinen numero yksi, suikeroalpi on vihdoinkin nitistetty.
Paljon on vielä putsattavaa pihassa. Muutama perennapenkki häipyy ja toisia entrataan helppohoitoisemmaksi eli laitetaan pensaita perennojen joukkoon. Nyt kun sitä aikaa on, täytyy hieman toppuutella itseään. Kaikkia ei tarvitse tehdä heti.

Kasvihaaste, 57. kasvi

Pitkäatä aikaa palaan taas kasvihaasteeseen. Vuoron saa arovuokko, Anemone sylvestris. Se on ollut pihassani monta vuotta, mutta nyt näyttää alkaneen kasvaa ihan kunnolla.
Toiveena olisi tietenkin, että leviäisi koko pihaan. Kerrankin sellainen kasvi, mikä saisi levitä.

Aiemmin haaveilin vähemmästä työmäärästä. Nyt sitten toteutin sen ja teen selkeästi vähemmän töitä. Tarkoitus olisi laittaa pihaa hieman uusiksi, kun nyt on aikaa. Ei mitään suuria muutoksia, mutta jotain pois ja pensaitten siirtelyä.
Tarkoitus olisi myös laajentaa mökkiä ja sen tieltä joutuu tekemään joitakin siirto-operaatioita.

Innolla odotan vapaita!

Viikonloppuna oltiin Rammsteinia katselemassa ja kuuntelemassa. Sieltä ei ole kuvia ollenkaan. En yleensä ota kuvia keikoilla, vaan nautin keikasta ihan omin silmin. Oli kyllä tajunnan räjäyttävä keikkakokemus!

Niitänäitä

Aina se aika rientää! Viime päivityksestä on aivan liian kauan.

Puolustuksena se, että töissä on tehty pitkää päivää ja viikkoa. Vapaat on ihan minimissä.

Samalla on vaivannut sitkeä flunssa. Sellainen, ettei kehtaa sairaslomalla olla, mutta vie kaikki voimat. Toivottavasti molemmat hellittävät pian.

Jossain vaiheessa pitäisi jatkaa kasvihaastetta. Paljon kasveja on vielä listaamatta. Olen tosin aikeissa purkaa muutamia kukkapenkkejä, ihan sen takia, etten kerkiä niitä hoitamaan. Perennat saa väistyä kivien ja pensaiden tieltä. Jonkin verran talvivaurioitakin näyttäisi olevan. Onneksi lumi on sentään sulanut! Kovin on harmaata ja ankeaa pihalla. Kunhan helteet alkaa, alkaa vihertämään. Sadetta tosin hieman kaipailen.

Kanaa omasta päästä

Mihin tää aika menee, kuukausi viime päivityksestä!
Pihahommiin ei pääse, takatalvi yllätti.

Ruokajuttuja sitten.

Kanaa omasta päästä, ei kirjaimellisesti.

Sipulia, maustekurkkua, hunajaa, mustapippuria kuullotetaan voissa.

Mössö levitetään uunivuuan pohjalle.

Broitsufileitä paistellaan voissa kauniin ruskeiksi.
Fileet mössön päälle. Jos ovat maustamattomia, mausteita oman maun mukaan.

Itse laiton mustapippuria, aromisuolaa ja timjamia.






Taas tehdään mössöä.
Iso purkki smetanaa, aurajuustoa muruna ja juustoraaste.

Loraus kermaa.

Mössö levitetään fileitten päälle ja uuniin kunnes pinta on ruskea.

Uunin lämpötila n. 200 astetta.





Tässä valmiina. Riisiä kaveriksi.


Toivon  mukaan lumi vihdoin sulaisi ja pakkanen hellittäisi, että pääsisi edes haravoimaan.

Pääsiäiskukatkin unohtui ostaa.
Keltainen ei kyllä innosta, mutta helmililjoja piti hankkia, mutta unohtui.

Saunasapuskaa

Kevättä ja kesää odotellessa on hyvä huolehtia, että on rantakunnossa viimeistään juhannukseen mennessä!

Makkaralla se onnistuu. Pitkästä aikaa tein kiuasmakkaraa. Olikin taivaallista.

Alumiinifolioon kääräisin
-keitettyä perunaa viipaleina
-sipulia
-makkaraa, tässä tapauksessa grillibalkania, joka on aikoa makkara jota suostun syömään
-koskenlaskijaa viipaleina
                                                                                                        -mustapippuria mausteeksi

Paketti kiukaalle sopivaksi ajaksi ja sitten nauttimaan. Oluen kera tietenkin.

Viherkasveja vai "viherkasveja"

Keväisin iskee aina vimma uusia viherkasveja. Ainakin joillakin.

Olen täysin kädetön viherkasvien kanssa. Meillä viihtyvät ainoastaan perusperinteiset palmuvehka ja kultaköynnös. Niiden hengiltä saaminen on jo aika uroteko.

Hukuttamalla eli liikakastelulla nekin saa hengiltä. Se lienee yleisin syy ihmisten huonekasvikuolemiin,
Hahhaa, olipas hullusti sanottu!

Olen aina sanonut, ettei meille ikinä tule tekokukkia. No, ei ainakaan kukkivia,

Nyt on, Ei kuitenkaan kukkivia vaan viherkasveja.
Ei ne nyt kovin aidonnäköisiä ole, mutta on ainakin elinvoimaisen näköisiä. Ja vihreitä,

                                                             Luulen tottuvani niihin ajan myötä. Mies oli sitä mieltä, että kukaan ei luule niitä tekokukiksi.
Eiköhän ainakin ne, jotka käyvät Ikeassa, arvaa totuuden😊

Iltapalamättöä

Pitkästä aikaa tein yöpalaksi nachovuokaa. Ei välttämättä ole paras ruoka yösyömiseen, on sen verran tuhtia evästä. Joskus voi herkutella tuhdimmin!

Hyvää se olikin, vaikken pidäkään tacomausteesta. Siinä se syykin tuli mieleen miksi en ole tuota ruokaa vähään aikaan tehnyt.

Uunivuoan pohjalle pussillinen nachoja.

Sekaan paistettua jauhelihaa, johon on sekoitettu tacomausteseospussi.

Jauhelihan kanssa voi paistaa sipulia tai sitten sipulin voi laittaa viipaleina sekaan, ilman kypsentämistä.









Seuraavaksi laitoin kirsikkatomaatteja, salsakastiketta purkillisen, sekä viipaloituja jalapenoja.

Salsakastikkeissa onkin paljon valinnanvaraa. Tällä kertaa mentiin ihan perusversiolla ja mediumina.

Juustokuorrutuksen alle laitoin tuorejuustosta ja ranskankermasta tehdyn mössön. Lusikalla annostelin sinne tänne ja lopuksi PALJON juustoraastetta.

Uuni 225 astetta ja pois sitten, kun näyttää hyvälle.

Itse pidän siitä, että juusto ruskistuu kunnolla. Kukin makunsa mukaan!

Tämä ohje oli "omasta päästä", mutta netissä ohjeita on vaikka kuinka paljon.

Raikas salaatti ja olutta kyytipojaksi, hyvin tekee kauppansa😊🍺

Tuoksukoira

Nyt kun pihalla,  tai tarkemmin puutarhassa, ei ole hommia, muutakuin lumenluominen, voi pulista jostain muustakin.


Olen usein miettinyt miksi koiran päälaki tuoksuu voimakkaasti kukkasille.
Olen toki googlettanut, mutta ei sieltäkään selkeää vastausta ole löytynyt.




Tuoksu ei välttämättä liity ainoastaan koiran hyvänolontunteeseen. Myös rähinäpäivinä koira voi tuoksua. Ei sillä suurta merkitystä ole, pääasia että tuoksuu.! Perheen toinen koira, uros, ei tuoksu syreenille, ainoastaan koiralle.

Liekö tuoksuminen vaan naisten oma juttu?

Laiska päivittäjä

Kylläpäs aika on mennyt nopsaa tahtia! Viime päivityksestä on melkein kaksi kuukautta.

Joulunaika oli töissä melkoista rumbaa, kotona käytiin vaan nukkumassa. Nyt helpottaa jo kummasti. Loma!

Nyt on aikaa kaikkeen enemmän. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hyvä tai parempi kuin viime vuodesta.

Syksyksi olen haaveillut reissusta New Yorkiin ja kesällä tulee mentyä ainakin yksille festareille. Liput on hommattu The Rockfestiin Vantaalle. Töitä olen ajatellut tehdä hieman vähemmän, mikäli maltan. Elämässä pitäisi tehdä enemmän asioita, joista nauttii ja mitä haluaa tehdä nyt eikä joskus.

Katselin blogeja, joita seuraan, huomasin valinneeni listalleni blogeja, joissa ei juurikaan ole tapahtumia. Harmi, sillä joskus ne tuntuivat mielenkiintoisilta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja hyvää kevään odotusta.