Ihanat!

      Tässä taas näitä lempikukkiani!

Ranskantulikukka

Tämä on yksi lempiperennoistani. Ranskantulikukka, Verbascum chaixii Álbum`. Ainoa murhe on sen hurja leviäminen. Nytkin sitä kasvaa kaikkialla muualla, kuin siellä mihin sen alunperin istutin.
Hyvä puoli on se, että siementaimet ovat suurikokoisia, joten ne on helppo nyppiä pois.


Kasvaa yli metrin korkeaksi ja on vaatimaton kasvualustan suhteen. Puolivarjo tai aurinkoinen kasvupaikka.
Leviää hyvin tai paremminkin, erittäin hyvin.

Heräteostoksia

Mökkinaapuriin tuli uudet vuokralaiset, joilla on ainakin tusinan verran lapsia. Metelikin on senmukainen sekä siellä että täällä. Koirat ovat ihan sekopäisiä kiljumisesta ja mellakoinnista. Tuntuu, että naapureita rassaa taas koirien haukunta. Jotain oli siis tehtävä. Kaverin suosituksesta ostin sen kummempia miettimättä haukunestolaitteen. Tämä muovinen härpäke maksoi vähän vajaa seitsemänkymppiä! 

Olin enemmänkuin epäluuloinen, mutta kerrankin sain yllättyä positiivisesti. Laite toimii, niinkuin luvattiin. Koiran haukahtaessa tai
haukkuessa, laite päästää korkean äänen, jonka vain koira kuulee.
Ääni pelästyttää  haukkujan ja yleensä koira hiljenee. Siis yleensä.
Kyllähän niitä haukkuhepuleita tulee, johon ei tepsi mikään.

Kyllähän tuossakin olisi kehittämisen varaa. Meillä on iso piha, joten laitetta on käännettävä aina siihen suuntaan missä mahdollisesti meteli alkaa. Kantama on maksimissaan 15 metriä eli aika vähän. Tönöjä pitäisi olla eri puolilla pihaa, muttei tuohon hintaan!

Pääasia, että hoitaa hommansa.                                              

Vihdoinkin...

Sainpahan tämän aikaiseksi, vaikka moni tätä epäilikin. Tarkoitus on pulista puutarha-asioista, koiruuksista, valokuvauksesta ja kaikesta muusta, mikä liikuttaa minua. Näitten lisäksi liikuttavia asioita on ehdottomasti raskas rock ja vanha kunnon sukkahousuhevi.
Omaa pihaa on puoli hehtaaria, onneksi osa on metsää. Työ haittaa kovasti harrastuksia, mutta sille ei kai voi mitään, ehkä. Piha on hieman hunningolla, koirat pissivät kasvit huonoon kuntoon ja rikkaruohot valtaavat alaa, mutta mitä sitten. Kameraankaan en ole tarttunut toviin, mikä harmittaa tietty eniten, koska nythän olisi paljon kuvattavaa, mutta töitä on tehtävä, kun niitä nyt on.
Valokuvaajana on harrastelija, vaikka muutamia kursseja on tullut käytyä. Siellä kyllä erotellaan harrastajat ja harrastelijat. Olen siis suosiolla harrastelija. No, ainahan oppii uutta... Tuntuu siltä, että mitä kalliimmat kamerat ja vermeet löytyy, sitä"parempi" kuvaaja on. Kunhan räpsin omaksi ilokseni, enkä ota vakavasti, mitään. Niillä mennään.
Perheeseen kuuluu kaksi ihanaa terrieriä, joista en luopuisi mistään hinnasta. Elämä koirien kanssa on erittäin yllätyksellistä...Alkuun hirvitti valtava karvamäärä kotona, mutta nyt en nää enää niitäkään. Tai, no nään, mutta ne ei haittaa niinkuin alkuun. Kaikkeen tottuu ja niihin ei kuole. Olen kyllä aika lehmänhermoinen luonteeltani, enkä hötkyile pienistä, enkä isoista asioista.
Asioita tapahtuu tai on tapahtumatta.
Eteenpäin uteliaana!