Pinkkiä joulua

 Töissä alkaa joulukiireet vähitellen! Olen aiemminkin kirjoittanut inhokkikukastani, joulutähdestä. Siis en tykkää! Monen vuoden tauon jälkeen, on värivalikoimaa vähän reilummin.
Pinkki on tietenkin suosikkini, vaikkei se kotiin pääse.
Toivottavasti ihmiset löytäisivät jouluksi muutakin väriä kuin sen iänikuisen punaisen.

Toisaalta valkoinen on aina hyvä joulun väri. Jouluruusu on vuosi vuodelta suositumpi, vaikkakin melko kallis.
Jouluruusu on perenna, jonka voi istuttaa maahan keväällä. Sitä ei moni jostain syystä tiedä.

Rauhallista joulun odotusta!

Kasvihaasteeseen palailen taas myöhemmin.

Kasvihaaste, 29. kasvi

Kasvihaasteessa pensas. Lännenheisiangervo, Physocarpus opulifolius.

Erinomainen pensas paikkaan kuin paikkaan. Viehättävä kukinta alkukesästä.

Kasvaa nopeasti ja lehti on kohtalaisen suuri eli sopii peittopensaaksi. Näitä kasvaa meillä monessa paikassa!

Töissä olen tehnyt ensi kevään ennakkotilauksia, mukana myös jotain uutuuksia. Innolla odotan, josko omaan pihaan mahtuisi vähän lisää. Omenapuitten tilaus on vielä vaiheessa. Kerrankin jaksoin keskittyä eri lajikkeisiin ja taudikestävyyksiin.
Oma piha on niin kivikkoinen, että omppopuu taitaa jäädä haaveeksi.

Nyt olisi hyvä hetki kaivaa monttuja ja täyttää ne kompostilla kevättä odottamaan. Lumesta ei ole enää tietoakaan. Harmi sinänsä, lumi tekee maisemasta niin valoisan. Kynttilöitä ulos ja sisälle!

Kiirettä riittää! Sähköä ei...

Edellisestä päivityksestä onkin kulunut jo melko kauan. Ilman sähköä ei pajlon netissä keikuta.

Olen reissaillut ristiin rastiin, ja kaikenlaista hässäkkää on ollut.

Sain mielenkiintoisen pihasuunnitelman eteläisestä Suomesta, jossa olen piipahdellut tutkimassa kohdetta. Mukava suunnitella pihaa, jossa saa käyttää alemman kasvuvyöhykkeen kasveja, kuin mitä yleensä suunnitelmiin tulee.

Helsingissä tuli käytyä katsastamassa Mötley Crüe, eikä ihan turha reissu ollutkaan. Aivan huikea keikka.
Nyt jännitetään tuleeko Motörhead parin viikon päästä vai ei...

Sähköt palautui vihdoinkin! Kyllä antaa arvoa sähkölle, kun sitä ei ole, on aika toivoton olo.

Heti kun sähköä taas on pistin uuniin pientä iltapalaa, kylmää sapuskaa on tullut nautittua ihan tarpeeksi.

Karjalanpiirakoita, päälle kinkkua, metukkaa, tai mitä vaan. Tässä tapauksessa kannusvurstia. Viipaloitua tomaattia, oreganoa ja juustoa. Oli muuten hillittömän kokoisia tomaatteja!
Uuniin 225 astetta, kunes pinta on kauniin ruskea.

Kasvihaasteeseen palaan piakkoin!

Kasvihaaste, 28. kasvi

Kasvihaasteessa tällä kertaa perenna, saksankurjenmiekka tai tarhakurjenmiekka, kuinka vaan.

Iris Germanica-ryhmä ´Joanna`. Rakastan kurjenmiekkoja, en pelkästään kukinnon takia, vaan lehdistönkin takia. Ovat upeita kasvustoja myös kukinta-ajan ulkopuolella. Kukinta-aika on suhteellisen lyhyt, mutta ei haittaa!

Jännä, kuinka eri taimistojen perennoissa on värieroja saman lajikkeen taimilla. Kuvassa oleva on aikalailla sininen, kun pihalla toisaalla olevat ovat selkeästi tummempia. Väliäkös tuolla.

Kasvihaaste, 27. kasvi

Tällä kertaa kasvihaasteessa pn maahumala, Glechoma hederacea.

Takuuvarma maanpeiteperenna, joka leviää paikassa kuin paikassa.

Jopa harmiksi asti.








Kirjomaahumalaa, Glechoma hederacea ´Variegata`, myydään enemmän kausikukkien kaveriksi. Tuoksuu todella voimakkaasti ja leviää hanakammin kuin tavallinen maahumala.

Kirjomaahumalaa myydään yleensä yksivuotisena, mutta talvehtii todela hyvin maassa.

Oikeastaan se on mielestäni kauniimpi!

Kasvihaaste, 26. kasvi

Taas näitä mun lempivärejäni!

Kasvihaasteessa on tällä kertaa syysasteri, Aster novi-belgii.

Tämä kaunokainen ei välttämättä kerkiä kukkimaan joka vuosi. Kukinta-aika on sen verran myöhäinen.

Kuvassa olevat, kukkivat syysasterit ovat taimimyymälästä hankittuja. Kukkivat tietenkin aikaisemmin kuin normaalisti.

Kukinnan jälkeen istuttelen ne taas maahan ja ensi vuonna ovatkin sitten pikkasen korkeampia, eli noin 100cm. Taimimyymälöissä ovat niin mukavan matalia...


Omat asterit ovat hyvinkin nupuillaan, mutta eivät välttämättä jaksa aukaista niitä .Ensi viikoksi on luvassa taas lämpenevää, joten toiveita on. Viime vuonna kukkivat joulukuulle asti. Tosin syksy olikin aika leuto. Olen kirjoitellut aiemminkin näistä ihanuuksista.

http://pulinaapuutarhasta.blogspot.fi/2013/11/syysasteri.html

Kasvihaaste, 25. kasvi

Kasvihaasteessa vuoron saa yleisesti kuunliljat, Hosta sp.

 En lähde erittelemään eri lajikkeita, koska en kuolemaksenikaan muista mitä kaikkia lajikkeita pihasta löytyy.

Suosikkejani on kirjavalehtiset lajikkeet. Yksi ylitse muiden on ´Fire and Ice`-lajike. Siinä on paljon valkoista.

 Mitä enemmän vaaleaa, sitä paremmin viihtyvät varjossa. Varjossa kirjavuus säilyy, kun taas aurinkoisella paikalla muuttuvat kokonaan vihreiksi.
 Kuunliljoja on joka lähtöön, korkeaa, matalaa, kapealehtisiä, pyöreälehtisiä, valkokukallista, lilakukallista, sinilehtistä, vihreää, kirjavaa...

Sinnikäs äitienpäiväruusu

Aivan loistavan ihana ruusu!

Kannoin näitä töistä äitienpäivän jälkeen, kompostiin olivat matkalla.

Tällä hetkellä on näin hienossa kukassa. Jännityksellä odotan, mitä tulee ensi keväänä.

Kukinnon väri ei nimittäin ole välttämättä vaaleanpunainen, vaan todennäköisesti keltainen.
Sitä en tiedä, miksi, mutta mukavia ylläreitä odotettavissa.

Keltainen ei ole kovinkaan toivottu väri puutarhaan, mutta menköön nyt!

Kasvihaaste, 24. kasvi

Kasvihaasteessa pitkästä aikaa pensas. Vuoron saa keijuangervo, Spiraea japonica ´Little Princess´.

Ei sitä turhaan kehuta. Kasvaa takuuvarmasti, vaikka leikkaisi alas keväällä. Turhaan ei tietenkään kannata leikata, ainoastaan jos on mennyt huonoon kuntoon.

Kaunis vaaleanpunainen kukinto.
 Leviää sopivasti, ainakin minun mielestäni!


Keijuangervon pikkusisko ´Nana´onkin maltillisempi kasvutavaltaan. Se ei olekaan niin suosittu. Pieniin kivikkopuutarhoihin se tosin on oiva kasvi.

Lämmintä syksyä!

Daalia

Kosmoskukka

Kauppiohin on rantautunut jo callunat ja muut syksyn kukat. Tuntuu niin hurjalta, ja kurjalta, että kesä oli ja meni. Ainakin kukkien osalta.

En vaivu synkkyyteen ollenkaan, sillä pidän syksystä tosi paljon. Kynttilöitä menee aika paljon...

Kesäkukat ovat vieläkin parhaimmillaan.

Daalia ei nyt varsinaisesti ole kesäkukka vaan syksyn kukka, joka tosin pelästyy ensimmäistä pakkaspäivää tai yötä.



Sensijaan kosmoskukka on perinteinen kesäkukka, joka kukkii todella ahkerasti vieläkin.

Pelargonitkin ihan villiintyivät.

Mikähän on lempivärini, vaikea arvata...

Kasvihaaste, 23. kasvi

Vaihteeksi myös havukasveja. Tällä kertaa vuorossa on tuivio, Microbiota decussata.

Olen ennenkin hehkuttanut tuivion ylivertaisuutta maanpeittohavuna. Täyttää muutamassa vuodessa noin neliömetrin alan.

Viihtyy periaatteessa missä vaan, eikä tarvitse talvisuojausta, talvivärinsä vuoksi.



Muuttuu ruskehtavaksi syksyllä ja väri vihreytyy keväällä.

Loistava valinta mihin vaan!

Kukkasipulien aikaa

 Taas on puutarhamyymälöissa valtava valikoima kukkasipuleita, samoin nettikaupoissa.

Varmempaa on tietysti ostaa sipuleita niin, että pääsee hiplaamaan niitä. Kukkasipulit ei saa olla pehmeitä.

Nyt on vielä liian lämmin laittaa sipulit maahan, alkavat vielä kasvamaan ennen talventuloa.

Omassa pihassa on perinteisesti helmililjaa, narsisseja, valkoisia ja keltaisia. Ne ovat takuuvarmoja kukkijoita, vuodesta toiseen.

Tulppaaneita laitan aina vaan, vaikkei ne jaksa kukkia kuin sen yhden kevään. Ne pitäisi nostaa ylös, ei jaksa!

Liljoja laitan sekä keväällä että syksyllä. Syksyllä istutetut kukkivat tietenkin aikaisemmin. Harmi vaan, ettei liljoja ole myynnissä monessakaan paikkaa näin syksyisin

Keväällä taas ihmettelen, mitä syksyllä olenkaan maahan istuttanut. Kaikkea ei voi muistaa!

Kasvihaaste, 22. kasvi

Perennoilla jatketaan kasvihaastetta. Vuoron saa jalopähkämö, Stachys macrantha.

Vanhanajan ihana perenna, jonka väri sopii meikäläisen puutarhaan täydellisesti!

Alkukesällä kasvatti ihan hirmuisen määrän lehtiä. Luulin ettei kuki ollenkaan, mutta kukinta oli myöhässä aika paljon. Palkintona olikin valtavasti todella isoja kukintoja.

Pähkämö on pihassa vähän piilossa, ettei sitä aina edes muista. Täytynee jakaa kasvustoa näkyvämmälle paikalle.

Ihanat pelargonit!

Pelargoni Goesta

Pelargoni Goesta

 Olen aina pitänyt pelargoneista, vaikka ne eivät kestäkään taivasalla kaatosateita.

 Tämä alkukesä meni pelakoitten osalta todella huonosti. Onneksi toipuivat kunhan aurinkoa ja lämpöä vihdoin saatiin.

Vaaleanpinainen on aina ihana! Nyt suosikkini on pinkki ´Goesta`-lajike, joka yllättäen vaihtaa väriään auringon määrän mukaan.



Riippapelargonilajike on aavistuksen sinertävä pinkki. Lajike oli muistaakseni joku laventeliin viittaava. Lappu on jossain hukassa, mutta todella mielenkiintoisen värinen. Aavistuksen kylmän sävyinen, mutta hieno.

Toivottavasti syksy jatkuu sellaisena, että pelakoista olisi iloa vielä pitkään!

Kasvihaaste, 21. kasvi

Karpaattienkello, Campanula carpatica.
Erikoinen perenna, valkoinen lajike on pysynyt paikallaan vuosikausia, mutta sininen on kadonnut aikaa sitten.

Ärsyttävä, kun ei leviä juuri ollenkaan, mutta kukat ovat todella suuret. Pitänee ostaa rinnalle lisää taimia, on sen verran yksinäinen ilmestys kukkapenkissa.

Sitkeä tapaus.

Kukkii ne sittenkin!

Pientä epäilystä oli, kun pistelin krassinsiemenet multiin. Oli niin kylmää ja valotonta, että epäilin, kerkiääkö kukkimaan ollenkaan.

Kuinkas kävikään, lämpöä tuli sen verran, että komea kukinta tulikin.

Ei kuulu lempiväreihin, mutta menköön nyt. Vaalea keltainen vielä menettelee, mutta oranssi on kyllä aika kamala.

On kyllä helpoimpia kasvatettavia, sopii siis minulle vallan mainiosti

Kasvihaaste 20. kasvi

Tällä kertaa on vuorossa alppiruusu eli Rhododendron catawbiense ´Grandiflora` eli tutummin puistoalppiruusu.
Taitaa olla yleisin alppiruusu, ainakin kun ihmisten pihoja katselee.
Toisaalta onhan se todella kestävä, mutta kasvaa aika isoksi.

Pihassani on neljä alppiruusua, joista kaksi on puistoalppiruusua ja loput joita en muista tai tiedä. Pitänee selvitellä!
Harmittaa vain turkasen lyhyt kukinta-aika!


                                                                                       

Sekaisin siniviuhkasta!

Unohdan kaikki muut kesäkukat,olen löytänyt ehdottoman suosikkini!

SINIVIUHKA!
Scaevola aemula.

Viime kesänä otin töistä poistosta muutamia taimia ja yllätyin.

Se kestää kaiken. Tämän kesän sateetkaan ei muuta kun parantaa kukintaa. Vaikka viihtyykin auringossa ja puolivarjossa, on viihtynyt tämänkin kesän säissä paremmin kuin hyvin.

Valitettavasti kuva ei anna oikeutta kukinnalle. Väreinä on valittavana perusversio eli sininen (`Blue Wonder´) sekä vaaleanpunainen ja valkoinen. En ole aiemmin ottanut sinisiä kesäkukkia, mutta siniviuhka on vaan niin ihana.
Itselläni on amppeliversio sekä taimina.

Pelargonit on heitetty jo moneen kertaan kompostiin. Eivät kestä sadetta,tai no pienen sateen, muttei tsunamia.

Kasvihaaste, 19. kasvi

Hämmästyksekseni löysin harjaneilikan, Dianthus barbatus,  jasmikkeen alta. Ei ollut kovin hyvässä kunnossa.

Se on ollut vuosikausia aina jossainpäin pihaa, tällä kertaa valkoisin kukin, mikä sopiikin jasmikkeen kanssa.

Se on semmoinen vaeltajakukka!

Keikkajännitystä!

 Ilmassa on suurta jännitystä! Iiiks!

Molempien Helsingin konserttiin on liput hankittu ja nyt vaan odotellaan peruuko jompikumpi vai molemmat.

Tää on niin viimeinen hetki nähdä nuo velhot, että ketuttaa ihan vietävästi, jos ne peruuntuu.

Suurimman osan suosikkibändeistäni olen nähnyt, mutta pari suurta puuttuu vielä, plus nämä kaksi.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Kasvihaaste, 18. kasvi

Varjoa rakastava kotkansiipisaniainen, Matteuccia struthiopteris, on helposti leviävä lehtiperenna.

Kun yhden taimen istuttaa, ei muuta tarvi, kuin odottaa siementaimia. Niitä riittää!

Korkeutta tulee noin metrin verran. Tosin tänä vuonna kaikki on kasvanut aivan hurjiin mittoihin. Puutarhani muistuttaa lähinnä viidakkoa.

Kosteutta on riittänyt kasveille todella hyvin! Sovivasti lämpöä, ei liikaa ja kaikki rehottaa ihan hillittömästi.

Vesiheinästä voi tehdä vaikka salaattia, siis ihan oikeasti! Enpä ole vielä kokeillut, vaikka sekin rehottaa aivan hurjasti.

Kasvihaaste, 17. kasvi

Kurjenpolvet ovat parhaimpia perennoja, mihin olen törmännyt. Tekemissäni istutussuunnitelmissa niitä on takuuvarmasti.

 Geranium-suku on edustettuna pihassani aika hyvin. No ei nyt tietenkään kaikki, mutta aika monta lajiketta.

Ylemmässä kuvassa on huippuhyvä peittoperenna, tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum Álbum`).
Se leviää todella hyvin paikkaan kuin paikkaan.


Peittokurjenpolvi (G. x cantabrigiense) on myös hyvä, muttei ole läheskään niin hyvä leviämään.

Verikurjenpolvet pysyvät mättäinä, mutta niissä on hieno kukinto.

Alemmassa kuvassa on harmaakurjenpolvi (G. cinereum ´Ballerina`), jonka kukka on aivan ihana. Pysyy paikallaan, eikä ole kovinkaan hyvä leviämään.

Aivan ihania kasveja!

Kasvihaaste, 16. kasvi

Tämän ihanuuden meinasin ihan unohtaa! Kukkii niin nopeasti, mutta on kyllä upea perenna.

Tarhakalliokielo, Polygonatum x hybridum.

Kasvaa todella korkeaksi, noin metrin mittaiseksi. Viihtyy varjoisassa paikassa.

En ole kerinnyt istumaan koneen ääressä kovinkaan ahkeraan. Töissä on tehty taas pitkää päivää, kesäväki on lähtenyt pois ja osa vakiporukasta on lomalla.

Voi olla, että kasvihaasteen läpivieminen vie enemmän aikaa kuin kuvittelin. Väliäkös tuolla! Kerkiäisin vaan kuvaamaan kasvit kun ne kukkivat.
Pitää jatkaa sitten ensi kesänä, jos en kerkiä kaikkea kuvaamaan.

Kasvihaaste, 15. kasvi

Vaihteeksi on vuorossa puu, helmiorapihlaja, Crataegus x mordenensis ´Toba`.

Se kukkii nyt aivan hillittömästi!

Kirjoitin siitä joskus aiemmin, koska se palellutti latvansa ja seuraavana keväänä kukki kuin viimeistä päivää. Toisin kävi, kukkii se vieläkin, tosin aika muotopuolena.

Todella kaunis pikkupuu.

Kasvihaaste, 14. kasvi

Taas on kasvihaasteen vuorossa pensas, keltakotakuusama. Weigela middendorffiana.

Vähän mitäänsanomaton pensas, ainakin mun mielestä. Nyt kun se kukkii, on se ihan hieno, mutta... En osaa selittää, miksi se jää jotenkin huomiotta, vaikka kasvaakin keskellä pihaa.

Pitäisi muistaa leikata säännöllisesti, mutta enpähän aina muista.

Kukkii jo toukokuussa ja useimmiten vielä syksyllä.

Outo pensas, ei suosikki.

Kasvihaaste, 13. kasvi

Välillä taas pensaita. Vuoron saa norjanangervo, Spiraea ´Grefsheim`. Sitkeä, kaunislehtinen ja -kukkainen pensas.

Rakastan pensasangervoja, koska ne ovat helppoja. Norjanangervo kukkii keväällä, tosin ihan liian vähän aikaa! Kaunis kasvutapa ja lehdistö korvaa lyhyen kukinta-ajan.

Kasvihaaste, 12. kasvi

Tämänkertainen kasvi on iki-ihana särkynytsydän, Lamprocapnos spectabilis. Kunnon vanhanajan perenna.

Omani on kasvanut metrin korkeaksi ja reilusti metrin leveäksi pensaaksi. Kertakaikkiaan valtava pensas!
Tämän kevään ja kesän kosteus ja sopivan viileät kelit ovat mannaa kasveille.

Valkoinen versio on hävinnyt vuosien aikana.
Särkynytsydän kannattaa alasleikata kukinnan jälkeen, jolloin se kukkii loppukesällä uudestaan.

Parhaiten se viihtyy puolivarjossa kosteahkolla kasvupaikalla.

Kasvihaaste, 11. kasvi

Tiarella cordifolia, rönsytiarella, pitsimyssy. 

Kasvihaasteen yhdestoista kasvi.

Tämä ihastuttava pitsimyssy koristaa varjoisia pihan paikkoja.
Nimensä mukaisesti leviää rönsyistä ja hyvin leviääkin.

Seassa kasvaa näköjään haisukurjenpolvea, josta olen jo aiemmin kirjoitellut. Ja kirjoitan myöhemminkin.

Rönsytiarella on todella helppo ja leviävä maanpeittoperenna varjosta puolivarjoon.Parhaan värinsä säilyttää varjossa.
 Ihmeen vähän sitä tapaa myymälöissä ja pihoissa.

Kuuluu näihin kevään ja alkukesän kukkkijoihin. Kannattaa kokeilla.

Kasvihaaste, kymmenes kasvi

Amelanchier spicata, isotuomipihlaja on kasvihaasteen kymmenes kasvi.

Meillä se kasvaa vapaastikasvavana aidanteena, mutta näkeehän sitä leikattavana pensasaitanakin.

Kaunis kukinto näin keväällä. Helpoimpia pensaskasveja, sitä käytetään sen takia julkisissa istutuksissa aika paljon.

Krassit kasvaa, ehkä

Tyhjentelin ikivanhoja siemenvarastojani. Kaikenmaailman siemeniä sitä on tullut haalittua.

Aiemmin olen jo sanonut, etten kasvattele siemenistä mitään, mikä vaatii esikasvatusta. No, muutamia poikkeuksia on tietenkin.

Kärsivällisyyden ja valonpuute puuttuu!

Kuitenkin nyt iskin krassit purkkeihin. Varoiksi laitoin reilusti siemeniä samaan purkkiin, että edes jotain nousisi. Yllättäen vain parista purkista ei taida nousta mitään. Tosin on ollut niin kylmää ja sateista, että ihmeitä voi vielä tapahtua. Kovin on surkeannäköisiä alkuja, mutta aurinkoa ja lämpöä odotellen. Siemenet on siis kylvetty ulos purkkeihin.

Nyt pitäisi vielä nakata osa siemenistä jonnekin kukkapenkin reunaan. Ainakin ne mitkä vielä kerkiää täksi kesäksi.

Kasvihaasteen yhdeksäs kasvi

Yhdeksäs kasvi on perenna, rönsyansikka. Waldsteinia ternata.

Kukkii näihin aikoihin ja on oivallinen maanpeittoperenna. Lehti muistuttaa mansikanlehteä.

Tämä on yksi keltaisista perennoista, jonka olen pihaani kelpuuttanut. Tai sitten en ole raskinnut hävittääkään.

On yllättävän kestävä, sillä koirat käyvät pissalla niitten päällä!

Nyt kun tutkailen kasvejani, huomaan että tästä kasvilistasta taitaa tulla tosi pitkä. Yllättävän paljon eri lajeja mahtuu yhteen pihaan! En edes lähde arvailemaan lajien lukumäärää. Sen näkee syksyyn mennessä.

Kasvihaaste, kahdeksas kasvi

Kasvihaasteen kahdeksas kasvi edustaa havukasveja.

Kääpiövuorimänty, Pinus mugo pumilio. 

Jää alle metrin korkuiseksi ja leveäksi. Pallomaisen kasvutavan saa pidettyä leikkaamalla vuosikasvuja juhannuksen tienoilla.

Sopii aurinkoiseen paikkaan. Itselläni mänty on talon edustalla kivikossa. Ainoa murhe on katolta putoava lumi. Muutamia on kuollut lumen alle. Siis ihan väärässä paikassa!

Kasvihaaste, seitsemäs kasvi

Bergenia cordifolia.

Seitsemäs kasvihaasteen kasvi on herttavuorenkilpi, Bergenia cordifolia.

Kevään kukkija sekin. Aika monessa pihassa ihasteltu ja vihattu. Todellisuudessa helppo peittokasvi paikkaan kuin paikkaan.
Sillä saa mukavasti hankalatkin paikat paikattua ja peittoon. Ei sitä turhaan sanota puutarhurin pelastukseksi.

Tunnetaan myös kalliokilpenä.



Monet kevään ensikukkijat kukkivat hyvällä säkällä toisen kerran syksyllä uudestaan.

Vuorenkilvet ovat onneksi tulossa taas muotiin, ainakin kysynnän mukaan. Vanhempi väki karsastaa ja nuoriso rakastaa!

Valkoinen lajike on hieman vaativampi ja talvenarempi, mutta kaunis kukka siinäkin on.

Kasvihaaste, viides kasvi

Juniperus procumbens, harokataja.

 Viidentenä kasvina, tai oikeastaan kasviryhmänä ovat katajat, Juniperus.

Niputan kaikki katajat yhteen, sillä niitäkin on pihasssa useampia eri lajikkeita.

Osa on kuollut talvien jäjliltä, osan on myyrät kalunnut ja osa on muuten vaan huonosti pärjännyt.

Kuvissa on pisimpään selvinneet, eli harokataja ja kiinankataja ´Blue Alps`.

Juniperus chinensis ´Blue Alps`

Kovasti suositellaan katajia, mutta useimmiten ne ovat tuontitavaraa. Oikeastaan aina. Niitten talvenkestävyys on todellista arpapeliä.
Varsinkin jos lunta on paljon ja pitkälle kevääseen, matalat katajat kärsivät painavasta märästä lumesta.

Katajat eivät ole varsinaisia suosikkejani, mutta tuo `Blue Alps`on pärjännyt ja kasvanut todella hyvin.
Mun katajakiintiö on täynnä, ainakin näillänäkymin.

Kasvihaaste, neljäs kasvi

Pikkupihlaja-angervon kevätväritys.

Pikkupihlaja-angervo, Sorbaria sorbifolia ´Sem`, on kasvihaasteen neljäs kasvi.

Aivan ihastuttava pikkupensas, jolla on kaunis kevät- ja syysväritys, ja tietenkin ihastuttava kukinta.

Korkeutta tulee noin metri, eikä leviä juurivesoista kuin tavallinen pihlaja-angervo.

Kokeilemisen arvoinen, ehdottomasti!

Kasvihaaste, kolmas kasvi

Kolmas kasvihaasteen kasvi on kevätesikko, Primula veris.

 Lajikenimi on tälläkin kertaa hakusessa. Täytyy myöntää, että olen tosi huono puutarhuri, koska en tunnista/muista lajikenimiä.

Jokatapauksessa tämä kukkii tällä hetkellä. Pihasta löytyy myös muita esikoita, jotka kukkivat hieman myöhemmin.

Ajatteli helpottaa kasvihaastettani sillä, että esittelen vain lajeja, joista valitsen yhden lajikkeen.

Tässähän menisi ikä ja terveys, jos esittelen kaikki kasvit kaikkine lajikkeineen.

Korjailen tekstejäni myöhemmin, jos löydän arkistoistani lajikenimiä. Ainahan mua voi auttaa!!

Lemmy, Lemmy, Lemmy!

Ihanaa, taas on käyttöä Lemmyn kuvalle.

Sain hommattua liput joulukuun konserttiin, siis aivan mahtavaa! Toivoa vaan sopii, ettei keikkaa taas peruta. On meinaan viimeisiä tai peräti viimeinen kerta, kun Motörhead saapuu Suomeen.

Joulukuuhun on pitkä matka, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onpahan mitä odottaa.

Aivan huippua! En meinaa pysyä nahoissani...